Rinazin valmennukset
Kouluvalmennus Viehättävän Riimineili // taso Va B
Tummanpuhuvalla suokkitammalla taisi tänään olla vähän huono päivä, sillä naama oli näkkärillä ja yhteistyö ratsastajan kanssa ei näyttänyt sitä kiinnostavan. Ensimmäiset voltit ja ympyrät Rina suorastaan kiukutteli läpi, joten Yaren sai heti valmennuksen alussa näyttää, kuka se pomo taas olikaan. Kauaa tätä ei kestänyt, vaan nainen sai tammansa hyvin pian oikeaan työmoodiin: Rina rupesi kantamaan itse itsensä ja pienen hakemisen jälkeen kulki pyöreämpänä ja paljon aktiivisempana.
Yhteistyön löytymisen jälkeen pääsimme aloittamaan varsinaista tehtävää, johon kuului avoa ja ympyröitä. Suoralla uralla tehtävää avotaivutusta tultiin ensin käynnissä, joka oli Rinalle lastenleikkiä. Yaren sai tamman pidettyä hyvin taivutuksen uralla, eikä apujen kuuntelemisessa ollut sille vaikeuksia. Ravissa tultiin samalla tavalla ja tamma asettui jälleen kauniisti avolle. Nostimme pikku hiljaa avon tasoa syvempään taivutukseen ja asetukseen, minkä tamma omaksui hyvin pian. Takajalkojen aktivoimiseksi kehotin ratsastajaa tekemään voltin ennen ja jälkeen avon, mikä omalta osaltaan myös helpotti oikean uran löytämistä. Avoa kokeiltiin myös vähän ympyrällä, mikä oli tammalle hieman haasteellista, mutta ainakin yritystä löytyi ja paljon.
Välikäyntien jälkeen Yaren ja Rina saivat tulla ensin muutaman ympyrän ja siirtymisen, ennen kuin alettiin hiomaan laukanvaihtoja. Ennen tätä halusin kuitenkin nähdä tamman laukannostot, joissa ei juurikaan ollut moitteen varaa. Tässä vaiheessa valmennusta Rina kun oli hyvässä muodossa ja aktiivisuutta löytyi tarpeeksi takaa, olivat laukannostotkin energisiä ja sulavia. Laukanvaihtoja lähdettiin treenaamaan suurella kahdeksikolla, jonka keskikohdan merkitsin kahdella sokeripalalla (jotka löysin maneesin toisesta päästä). Vaihdot luonasivat ratsukolta hyvin, vaikka ajoituksessa olikin alkuun vähän etsimistä. Laukkatehtävän jälkeen ruvettiin lopettelemaan valmennusta ravailuun, joka tapahtui ympyröillä ja matalemmassa muodossa. Alkuvaikeuksista huolimatta valmennus oli sujunut hyvin, ja Rinakin näytti tyytyväisemmältä: ehkä sen päivä oli saanut uuden käänteen parempaan suuntaan?
Kouluvalmennus Poniniemen Merrick // taso heA
Saavuttuani Poniniemen koulukentälle, olivat Merrick ja Assi jo itsenäisesti verryttelemässä. Tummanruunikko poniori kipitti energisen oloista ravia, vaikka sää oli lämmin ja aurinkokin uhkaili tulla esiin muutaman hassun pilven takaa. Tervehdin ratsukkoa ja totesin, että voinemme pian aloittaa.
Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja tekemään kumpaankin kentän päätyyn isot ympyrät. Tämän lisäksi toiselta pitkältä sivulta lähdettäisiin tekemään kolmikaarista kiemurauraa, jossa pitäisi olla täsmällinen teiden kanssa. Merrick puhkui tänään energiaa ja ravasi jo hieman turhankin hyvällä tempolla. Assi joutui rauhoittelemaan oria puolipidätteillä, mitkä tosin menivät hyvin läpi. Merrick kuunteli apuja ympyröillä hyvin ja asettui nätisti sisälle. Halusin Assin antavan ponille tässä vaiheessa vielä pidempää ohjaa niin, että se saisi kulkea matalammassa muodossa. Kiemuraurilla Merrick kuunteli jälleen apuja hyvin, sekä taipui rehellisesti.
Vaihdoimme tehtävää keskiympyrälle, koska tämän päivän aiheena olivat siirtymiset. Näitä siirtymiä tehtiin niin, että puolikas ympyrästä ravissa ja toinen puolikas käynnissä. Tätä tehtävää varten Assi sai ottaa ohjat hyvälle tuntumalle ja alkaa vaatia orilta kokoamista ja takaosan kunnollista työskentelyä. Siirtymisissä olisi saanut olla enemmän sulavuutta, mutta siirtymien taso kasvoi koko ajan sitä mukaa, kun Merrick alkoi kulkea ponnekkaammin. Kun tämä tehtävä sujui hyvin, lisäsin enemmän haastetta, jolloin ravia ja laukkaa vaihdeltiin joka ympyrän neljänneksellä. Aluksi Merrick oli innoissaan ja olisi mielellään vain laukannut, mutta rauhoittui puolipidätteillä ja siirtymistä saatiin ripeitä ja joustavia. Poniori ja ratsastajansakin saivat hengähtää pienen hetken välikäyntien merkeissä, ennen kuin aloitettiin uutta tehtävää.
Viimeinen tehtävä koostui vastalaukasta, keskiravista ja takaosakäännöksistä. Vastalaukkaa tehtiin ympyrällä, mikä sujui hienosti Merrickin nostaessa vastalaukan helposti. Keskiravi oli erittäin hieno näky, kun poni nosti päätään ja lähti venyttämään jalkojaan pidemmälle eteen. Tästä askellajista Merrick ilmiselvästi piti, koska keskiravi ei siirtynytkään Assin pyynnöstä takaisin normaaliin harjoitusraviin, vaan ponnahti laukkaan. Siinä se poni sitten heitti pari pientä pukkia ja laski sen jälkeen takaisin raviin hyvin viattoman näköisenä. Naurahdin ponin ilmeelle ja pyysin Assia tulemaan keskiravipätkän uudestaan saman tien. Tällä kertaa ori pysyi pelihousuissaan ja Assi sai sen ratsastettua kulman läpi ilman laukkapyrähdyksiä. Valmennus lopeteltiin verkkaraviin pitemmällä ohjalla, jolloin poni venytti kaulaansa ja katseli kiinnostuneena kentän laidalla kasvaviin ruohotupsuihin.
Estevalmennus Turmeltajan Kisperiina // taso 100 cm
Talsin kiireetöntä vauhtia Turmeltajan isolle kentälle, jossa minua odottivat dookie ja hänen kaunis suomenhevostammansa Kisperiina. Ratsukko käveli parhaillaan alkukäyntejä lämpimässä auringon paisteessa, jonka kuumuutta helpottivat vieno tuuli sekä muutamat hassut pilvet. Kokosin ratsukon itsenäisen alkuverkan aikana kentälle seitsemän esteen radan ja pari kavalettia. Kisu näytti halukkaalta liikkumaan ja kuunteli hyvin ratsastajaansa, vaikka pörräävät kärpäset varmasti ärsyttivät sitä. Kun alkuverryttely kaikissa askellajeissa oli saatu päätökseen, pyysin ratsukkoa tulemaan ensin ravissa ympyrän, jolla oli pieni kavaletti. Tämä sujui hyvin, joten käskin heitä siirtymään laukkaan ja tulemaan kavaletin myös laukassa pariin otteeseen. Kisu oli tarkkaavainen ja laukkasi hyvässä tempossa, mutta sisäpohje ei mennyt läpi. Tamma tykkäsi sinkauttaa ympyrän loppuun jyrkässä kaarteessa, joten halusin dookien olevan erityisen tarkka kavaletin jälkeen ulko-ohjan ja sisäpohkeen kanssa, joka alkoi mennä pikkuhiljaa ihan perillekin asti. Ratsukko sai hypätä vielä okserin ja kahden esteen sarjan matalina, ennen kuin alettiin kunnolla hyppäämään.
Ensimmäinen 60:n sentin rata sisälsi parit pystyt ja ristikot, okserin ja kahden esteen sarjan. Kisu oli ensimmäisen radan aikana innoissaan ja puhkui tarmoa, joten dookiella oli siinä vähän pitelemistä. Tamma otti esteille sen verran ilmaa alle, ettei puomien kolahtelusta tarvinnut murehtia. Sen sijaan esteiden väliset kaarteet Kisu olisi halunnut sinkauttaa hidastelematta, joten ratsastajan oli puututtava peliin vahvemmillakin pidätteillä. Seuraavat radat tällä korkeudella menivät jo rauhallisemmin ja dookie pystyi säätelemään laukan tempoa sopivasti.
Välikäyntien jälkeen korotin radan 70 - 80 :n sentin korkeuteen. Kisu alkoi rauhoittumaan ja keskittymään ratsastajaansa paremmin, joten halusin dookien yrittävän rataa mahdollisimman pitkillä teillä. Tamma kuunteli hyvin, eikä minulle jäänyt moittimisen varaa. Seuraavaksi halusin heidän yrittävän rataa aivan kuin estekilpailujen uusinnassa, tiukoilla kaarteilla ja nopealla tempolla. Kisu oli hyvin pideltävissä myös tällä radalla, mutta ilmiselvästi nautti kovemmasta menosta. Ratsukko tuli vielä kerran radan rauhallisemmassa tempossa, jonka jälkeen korotin sen 90 -100 :n senttiin. Tällä radalla putosi yksi punakeltainen puomi kannattimistaan, koska lähestyminen okserille tuli liian vinosti. Tämä saatiin korjattua radan ratsastamisella uudelleen, jolloin okserin kaikki puomit pysyivät kiltisti paikoillaan. Valmennus lopetettiin pitkällä ohjalla ravailuun, minkä päätteeksi kaikki taisivat olla valmentajaa myöten auringon paisteen hikistyttämiä.
Kouluvalmennus Reposaaren Elias // taso Vaativa B
Elias ja Lea olivat verrytelleet jo itsenäisesti, kun saavuin maneesiin. Pääsimme heti aloittamaan valmennusta, joka alkoi avotaivutuksella ja takaosakäännöksillä. Elias oli alkuun hivenen tahmean ja jäykän oloinen, joten päätin lisätä parit voltit tehtävän kulkuun. Avotaivutus luonasi Eliakselta hienosti ja ori pysyi hyvin suorana sekä kantoi itseään kunnolla. Takaosakäännökset kulmissa sujuivat myös hyvin, koska orilla ei ollut kiire mihinkään ja se malttoi koota itseään käännöksissä. Halusin Lean kuitenkin houkuttelevan orin nenää enemmän eteen ajoittain, saamaan muotoa välillä hieman ylemmäs. Jatkoimme siirtymisillä eri askellajien välillä ja kokoamalla laukkaa ympyröillä. Siirtymisissä olisi saanut olla enemmän terävyyttä, mutta muuten Elias kuunteli hyvin ratsastajansa apuja. Laukka oli pyörivää ja tahdikasta, mikä oli ilo silmälle. Elias kokosi hyvin peppua alleen, eikä jäänyt surruttamaan paikoilleen vaan eteni samalla. Hyvin sujuneeseen laukkatehtävään oli hyvä lopettaa ja antaa ratsukon siirtyä loppuverryttelyyn.
Estevalmennus Mörkövaaran Univaras // taso 100 cm
Mukavan aurinkoisena ja lämpimänä päivänä sain olla pitämässä valmennusta esteheppa Onnille ja ratsastajalleen Lealle. Heti ensimmäisenä minua pyydettiin pitelemään kiinni orista, jotta ratsastaja pääsisi selkään. Lea kertoilikin Onnin olevan melkoinen hätähousu ja vauhtipää. Heidän verrytellessään kaikissa askellajeissa, kokosin maneesiin kuuden esteen radan, johon kuului yksi sarja, pari yksittäistä pystyä, ristikko ja okseri. Laitoin ristikon kummallekin puolelle puomin, ja pyysin ratsukkoa aloittamaan tällä pienellä ristikolla. Onnilla riitti virtaa vaikka muille jakaisi, eikä se meinannut pysyä pelihousuissaan. Ohjeistin Leaa tekemään laukassa voltin ennen ristikkoa ja ristikon jälkeen, jotta saataisiin Onnipoika odottamaan ratsastajaansakin. Lean piti volteilla käyttää paljon sisäpohjetta ja korostetun paljon ulko-ohjaa, jotta ori ei sinkauttaisi volttia loppuun ja rynnisi sitten ristikolle. Toistojen jälkeen Onni saatiin odottamaan paremmin, kun sen piti jaksaa vääntää voltit ja katsoa jalkoihinsa ristikon puomeilla.
Jätin ristikon edestä ja takaa puomit lopulta pois, ja korotin koko radan esteet 60 cm:n korkeuteen paitsi pystyt, jotka olivat 70 cm. Rata alkoi jälleen vauhdikkaasti, mutta käskin heitä tekemään jälleen radan alkuun ja loppuun voltit, jotta radalle lähdettäisiin ja sieltä tultaisiin kontrolloidussa laukassa, vaikka rata itsessään sujuisikin duracellpupun ominaisuudessa. Radat tällä korkeudella sujuivat hyvin, eikä puomeja tullut kuin yksi, joka johtui pystyllä hätäisestä ja vinosta tiestä. Tämä saatiin korjattua tulemalla uudestaan paremmalla tiellä, eikä mitään ongelmaa syntynyt.
Pääsin lopulta korottamaan radan esteet korkeuteen 90 - 100 cm. Tällä korkeudella Onnin oli keskityttävä vielä paremmin Lean apuihin, joten ilmiselvästi tämä hevonen toimii parhaiten isolla radalla. Halusin ratsukon silti keskittyvän paremmin teihin, jotka tuppasivat menemään niin tiukoiksi, että valmentajaa välillä vähän hirvitti. Annoin heidän siirtyä hyvin menneiden ratojen jälkeen loppuraviin, johon Onni siirtyi puuskuttavin sieraimin, hikisellä kaulalla ja tyytyväisellä ilmeellä.
Kouluvalmennus Drava vom Belves // taso Helppo B
Hymy oli harvinaisen herkässä, kun Luciana talutti nyrpeän näköistä noricumilaista maneesin ovista sisään. Oli siinä kaunis ja erikoisen värinen hevonen! Harmoniani tottelevaisesta ja sulavasti liikkuvasta sirkusponista hautasin kuitenkin visusti omaan pääkoppaani, kun Luciana nousi Dravan selkään. Normaalistihan hevosen kuuluisi lähteä eteenpäin, kun ratsastaja antaa pohkeella merkin. Mutta ehei, tämä hevonen päätti sitten lähteä päinvastaiseen suuntaan: taaksepäin. Drava pakitti oikein kunnolla häntä vispaten ja jumittui sen jälkeen paikoilleen. Parin reippaamman pohje-avun jälkeen tamma saatiin kuin saatiinkin liikkumaan myös eteenpäin, joka oli aivan erinomainen askel valmennuksen aloittamiseen.
Ratsukon käveltyä muutaman kierroksen ja Lucianan kerrottua minulle lyhyen tietopaketin tammasta, annoin hänelle ohjeistuksen yksinkertaisesta tehtävästä. Tähän tehtävään sisältyi kaksi noin kymmenen metrin volttia pitkille sivuille, sekä neljän sekunnin pysähdykset lyhyiden sivujen keskelle. Halusin nähdä tarkkaa työtä ja hyvää valmistelemista erityisesti ennen pysähdyksiä, jotta tammaa saataisiin paremmin keskittymään ratsastajan apuihin. Pyysin ratsukkoa nostamaan kevyen ravin, johon siirtyminen sujui Dravalta hienosti. Itse ravi oli kuitenkin melkoisen laiskanpuoleista ja tamma tuijotteli ratsastajaansa yläkautta silmiin. Käskin heitä aloittamaan tehtävän, jotta saataisiin tamma aktivoitua ja sen mielenkiinto herätettyä. Volteilla Drava asettui hyvin, mutta halusin Lucianan taivuttavan tamman rohkeammin sisäpohkeensa ympärille. Pysähdyksetkin sujuivat hyvin, ja pian vaihdoimme suuntaa jatkaen vielä samalla tehtävällä.
Hetken välikäyntien jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöä niin, että keskihalkaisijan puolesta välistä siirryttiin pohkeenväistössä uralle. Drava oli suoranainen yllättäjä ja väisti upeasti Lucianan pyynnöstä käynnissä. Jalat astuivat hyvin ristiin, mutta suoruudessa oli parantamisen varaa. Halusinkin Lucianan keskittyvän väistämisessä yhä enemmän hevosen rungon suoruuteen ja lopulta hän saikin Dravan väistämään suoremmin.
Lopuksi ohjeistin ratsukkoa tekemään siirtymiä laukassa ja ravissa, sekä tekemään pääty-ympyröitä laukassa. Drava innostui tästä melkoisesti, ja heitti pari pientä pukkia samalla, kun rallitti nauravan ratsastajansa kanssa ympyrällä. Ainoa, jota siinä hetkessä taisi hirvittää, oli valmentajaparka eli minä, joka katseli kuinka tamma aivan varmasti jossakin vauhtikulmassa kaatuisi mukkelismakkelis. Niin ei onneksi käynyt, ja valmennus saatiin lopettaa onnistuneisiin (ja rauhallisempiin) laukka-ympyröihin.
Tummanpuhuvalla suokkitammalla taisi tänään olla vähän huono päivä, sillä naama oli näkkärillä ja yhteistyö ratsastajan kanssa ei näyttänyt sitä kiinnostavan. Ensimmäiset voltit ja ympyrät Rina suorastaan kiukutteli läpi, joten Yaren sai heti valmennuksen alussa näyttää, kuka se pomo taas olikaan. Kauaa tätä ei kestänyt, vaan nainen sai tammansa hyvin pian oikeaan työmoodiin: Rina rupesi kantamaan itse itsensä ja pienen hakemisen jälkeen kulki pyöreämpänä ja paljon aktiivisempana.
Yhteistyön löytymisen jälkeen pääsimme aloittamaan varsinaista tehtävää, johon kuului avoa ja ympyröitä. Suoralla uralla tehtävää avotaivutusta tultiin ensin käynnissä, joka oli Rinalle lastenleikkiä. Yaren sai tamman pidettyä hyvin taivutuksen uralla, eikä apujen kuuntelemisessa ollut sille vaikeuksia. Ravissa tultiin samalla tavalla ja tamma asettui jälleen kauniisti avolle. Nostimme pikku hiljaa avon tasoa syvempään taivutukseen ja asetukseen, minkä tamma omaksui hyvin pian. Takajalkojen aktivoimiseksi kehotin ratsastajaa tekemään voltin ennen ja jälkeen avon, mikä omalta osaltaan myös helpotti oikean uran löytämistä. Avoa kokeiltiin myös vähän ympyrällä, mikä oli tammalle hieman haasteellista, mutta ainakin yritystä löytyi ja paljon.
Välikäyntien jälkeen Yaren ja Rina saivat tulla ensin muutaman ympyrän ja siirtymisen, ennen kuin alettiin hiomaan laukanvaihtoja. Ennen tätä halusin kuitenkin nähdä tamman laukannostot, joissa ei juurikaan ollut moitteen varaa. Tässä vaiheessa valmennusta Rina kun oli hyvässä muodossa ja aktiivisuutta löytyi tarpeeksi takaa, olivat laukannostotkin energisiä ja sulavia. Laukanvaihtoja lähdettiin treenaamaan suurella kahdeksikolla, jonka keskikohdan merkitsin kahdella sokeripalalla (jotka löysin maneesin toisesta päästä). Vaihdot luonasivat ratsukolta hyvin, vaikka ajoituksessa olikin alkuun vähän etsimistä. Laukkatehtävän jälkeen ruvettiin lopettelemaan valmennusta ravailuun, joka tapahtui ympyröillä ja matalemmassa muodossa. Alkuvaikeuksista huolimatta valmennus oli sujunut hyvin, ja Rinakin näytti tyytyväisemmältä: ehkä sen päivä oli saanut uuden käänteen parempaan suuntaan?
Kouluvalmennus Poniniemen Merrick // taso heA
Saavuttuani Poniniemen koulukentälle, olivat Merrick ja Assi jo itsenäisesti verryttelemässä. Tummanruunikko poniori kipitti energisen oloista ravia, vaikka sää oli lämmin ja aurinkokin uhkaili tulla esiin muutaman hassun pilven takaa. Tervehdin ratsukkoa ja totesin, että voinemme pian aloittaa.
Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja tekemään kumpaankin kentän päätyyn isot ympyrät. Tämän lisäksi toiselta pitkältä sivulta lähdettäisiin tekemään kolmikaarista kiemurauraa, jossa pitäisi olla täsmällinen teiden kanssa. Merrick puhkui tänään energiaa ja ravasi jo hieman turhankin hyvällä tempolla. Assi joutui rauhoittelemaan oria puolipidätteillä, mitkä tosin menivät hyvin läpi. Merrick kuunteli apuja ympyröillä hyvin ja asettui nätisti sisälle. Halusin Assin antavan ponille tässä vaiheessa vielä pidempää ohjaa niin, että se saisi kulkea matalammassa muodossa. Kiemuraurilla Merrick kuunteli jälleen apuja hyvin, sekä taipui rehellisesti.
Vaihdoimme tehtävää keskiympyrälle, koska tämän päivän aiheena olivat siirtymiset. Näitä siirtymiä tehtiin niin, että puolikas ympyrästä ravissa ja toinen puolikas käynnissä. Tätä tehtävää varten Assi sai ottaa ohjat hyvälle tuntumalle ja alkaa vaatia orilta kokoamista ja takaosan kunnollista työskentelyä. Siirtymisissä olisi saanut olla enemmän sulavuutta, mutta siirtymien taso kasvoi koko ajan sitä mukaa, kun Merrick alkoi kulkea ponnekkaammin. Kun tämä tehtävä sujui hyvin, lisäsin enemmän haastetta, jolloin ravia ja laukkaa vaihdeltiin joka ympyrän neljänneksellä. Aluksi Merrick oli innoissaan ja olisi mielellään vain laukannut, mutta rauhoittui puolipidätteillä ja siirtymistä saatiin ripeitä ja joustavia. Poniori ja ratsastajansakin saivat hengähtää pienen hetken välikäyntien merkeissä, ennen kuin aloitettiin uutta tehtävää.
Viimeinen tehtävä koostui vastalaukasta, keskiravista ja takaosakäännöksistä. Vastalaukkaa tehtiin ympyrällä, mikä sujui hienosti Merrickin nostaessa vastalaukan helposti. Keskiravi oli erittäin hieno näky, kun poni nosti päätään ja lähti venyttämään jalkojaan pidemmälle eteen. Tästä askellajista Merrick ilmiselvästi piti, koska keskiravi ei siirtynytkään Assin pyynnöstä takaisin normaaliin harjoitusraviin, vaan ponnahti laukkaan. Siinä se poni sitten heitti pari pientä pukkia ja laski sen jälkeen takaisin raviin hyvin viattoman näköisenä. Naurahdin ponin ilmeelle ja pyysin Assia tulemaan keskiravipätkän uudestaan saman tien. Tällä kertaa ori pysyi pelihousuissaan ja Assi sai sen ratsastettua kulman läpi ilman laukkapyrähdyksiä. Valmennus lopeteltiin verkkaraviin pitemmällä ohjalla, jolloin poni venytti kaulaansa ja katseli kiinnostuneena kentän laidalla kasvaviin ruohotupsuihin.
Estevalmennus Turmeltajan Kisperiina // taso 100 cm
Talsin kiireetöntä vauhtia Turmeltajan isolle kentälle, jossa minua odottivat dookie ja hänen kaunis suomenhevostammansa Kisperiina. Ratsukko käveli parhaillaan alkukäyntejä lämpimässä auringon paisteessa, jonka kuumuutta helpottivat vieno tuuli sekä muutamat hassut pilvet. Kokosin ratsukon itsenäisen alkuverkan aikana kentälle seitsemän esteen radan ja pari kavalettia. Kisu näytti halukkaalta liikkumaan ja kuunteli hyvin ratsastajaansa, vaikka pörräävät kärpäset varmasti ärsyttivät sitä. Kun alkuverryttely kaikissa askellajeissa oli saatu päätökseen, pyysin ratsukkoa tulemaan ensin ravissa ympyrän, jolla oli pieni kavaletti. Tämä sujui hyvin, joten käskin heitä siirtymään laukkaan ja tulemaan kavaletin myös laukassa pariin otteeseen. Kisu oli tarkkaavainen ja laukkasi hyvässä tempossa, mutta sisäpohje ei mennyt läpi. Tamma tykkäsi sinkauttaa ympyrän loppuun jyrkässä kaarteessa, joten halusin dookien olevan erityisen tarkka kavaletin jälkeen ulko-ohjan ja sisäpohkeen kanssa, joka alkoi mennä pikkuhiljaa ihan perillekin asti. Ratsukko sai hypätä vielä okserin ja kahden esteen sarjan matalina, ennen kuin alettiin kunnolla hyppäämään.
Ensimmäinen 60:n sentin rata sisälsi parit pystyt ja ristikot, okserin ja kahden esteen sarjan. Kisu oli ensimmäisen radan aikana innoissaan ja puhkui tarmoa, joten dookiella oli siinä vähän pitelemistä. Tamma otti esteille sen verran ilmaa alle, ettei puomien kolahtelusta tarvinnut murehtia. Sen sijaan esteiden väliset kaarteet Kisu olisi halunnut sinkauttaa hidastelematta, joten ratsastajan oli puututtava peliin vahvemmillakin pidätteillä. Seuraavat radat tällä korkeudella menivät jo rauhallisemmin ja dookie pystyi säätelemään laukan tempoa sopivasti.
Välikäyntien jälkeen korotin radan 70 - 80 :n sentin korkeuteen. Kisu alkoi rauhoittumaan ja keskittymään ratsastajaansa paremmin, joten halusin dookien yrittävän rataa mahdollisimman pitkillä teillä. Tamma kuunteli hyvin, eikä minulle jäänyt moittimisen varaa. Seuraavaksi halusin heidän yrittävän rataa aivan kuin estekilpailujen uusinnassa, tiukoilla kaarteilla ja nopealla tempolla. Kisu oli hyvin pideltävissä myös tällä radalla, mutta ilmiselvästi nautti kovemmasta menosta. Ratsukko tuli vielä kerran radan rauhallisemmassa tempossa, jonka jälkeen korotin sen 90 -100 :n senttiin. Tällä radalla putosi yksi punakeltainen puomi kannattimistaan, koska lähestyminen okserille tuli liian vinosti. Tämä saatiin korjattua radan ratsastamisella uudelleen, jolloin okserin kaikki puomit pysyivät kiltisti paikoillaan. Valmennus lopetettiin pitkällä ohjalla ravailuun, minkä päätteeksi kaikki taisivat olla valmentajaa myöten auringon paisteen hikistyttämiä.
Kouluvalmennus Reposaaren Elias // taso Vaativa B
Elias ja Lea olivat verrytelleet jo itsenäisesti, kun saavuin maneesiin. Pääsimme heti aloittamaan valmennusta, joka alkoi avotaivutuksella ja takaosakäännöksillä. Elias oli alkuun hivenen tahmean ja jäykän oloinen, joten päätin lisätä parit voltit tehtävän kulkuun. Avotaivutus luonasi Eliakselta hienosti ja ori pysyi hyvin suorana sekä kantoi itseään kunnolla. Takaosakäännökset kulmissa sujuivat myös hyvin, koska orilla ei ollut kiire mihinkään ja se malttoi koota itseään käännöksissä. Halusin Lean kuitenkin houkuttelevan orin nenää enemmän eteen ajoittain, saamaan muotoa välillä hieman ylemmäs. Jatkoimme siirtymisillä eri askellajien välillä ja kokoamalla laukkaa ympyröillä. Siirtymisissä olisi saanut olla enemmän terävyyttä, mutta muuten Elias kuunteli hyvin ratsastajansa apuja. Laukka oli pyörivää ja tahdikasta, mikä oli ilo silmälle. Elias kokosi hyvin peppua alleen, eikä jäänyt surruttamaan paikoilleen vaan eteni samalla. Hyvin sujuneeseen laukkatehtävään oli hyvä lopettaa ja antaa ratsukon siirtyä loppuverryttelyyn.
Estevalmennus Mörkövaaran Univaras // taso 100 cm
Mukavan aurinkoisena ja lämpimänä päivänä sain olla pitämässä valmennusta esteheppa Onnille ja ratsastajalleen Lealle. Heti ensimmäisenä minua pyydettiin pitelemään kiinni orista, jotta ratsastaja pääsisi selkään. Lea kertoilikin Onnin olevan melkoinen hätähousu ja vauhtipää. Heidän verrytellessään kaikissa askellajeissa, kokosin maneesiin kuuden esteen radan, johon kuului yksi sarja, pari yksittäistä pystyä, ristikko ja okseri. Laitoin ristikon kummallekin puolelle puomin, ja pyysin ratsukkoa aloittamaan tällä pienellä ristikolla. Onnilla riitti virtaa vaikka muille jakaisi, eikä se meinannut pysyä pelihousuissaan. Ohjeistin Leaa tekemään laukassa voltin ennen ristikkoa ja ristikon jälkeen, jotta saataisiin Onnipoika odottamaan ratsastajaansakin. Lean piti volteilla käyttää paljon sisäpohjetta ja korostetun paljon ulko-ohjaa, jotta ori ei sinkauttaisi volttia loppuun ja rynnisi sitten ristikolle. Toistojen jälkeen Onni saatiin odottamaan paremmin, kun sen piti jaksaa vääntää voltit ja katsoa jalkoihinsa ristikon puomeilla.
Jätin ristikon edestä ja takaa puomit lopulta pois, ja korotin koko radan esteet 60 cm:n korkeuteen paitsi pystyt, jotka olivat 70 cm. Rata alkoi jälleen vauhdikkaasti, mutta käskin heitä tekemään jälleen radan alkuun ja loppuun voltit, jotta radalle lähdettäisiin ja sieltä tultaisiin kontrolloidussa laukassa, vaikka rata itsessään sujuisikin duracellpupun ominaisuudessa. Radat tällä korkeudella sujuivat hyvin, eikä puomeja tullut kuin yksi, joka johtui pystyllä hätäisestä ja vinosta tiestä. Tämä saatiin korjattua tulemalla uudestaan paremmalla tiellä, eikä mitään ongelmaa syntynyt.
Pääsin lopulta korottamaan radan esteet korkeuteen 90 - 100 cm. Tällä korkeudella Onnin oli keskityttävä vielä paremmin Lean apuihin, joten ilmiselvästi tämä hevonen toimii parhaiten isolla radalla. Halusin ratsukon silti keskittyvän paremmin teihin, jotka tuppasivat menemään niin tiukoiksi, että valmentajaa välillä vähän hirvitti. Annoin heidän siirtyä hyvin menneiden ratojen jälkeen loppuraviin, johon Onni siirtyi puuskuttavin sieraimin, hikisellä kaulalla ja tyytyväisellä ilmeellä.
Kouluvalmennus Drava vom Belves // taso Helppo B
Hymy oli harvinaisen herkässä, kun Luciana talutti nyrpeän näköistä noricumilaista maneesin ovista sisään. Oli siinä kaunis ja erikoisen värinen hevonen! Harmoniani tottelevaisesta ja sulavasti liikkuvasta sirkusponista hautasin kuitenkin visusti omaan pääkoppaani, kun Luciana nousi Dravan selkään. Normaalistihan hevosen kuuluisi lähteä eteenpäin, kun ratsastaja antaa pohkeella merkin. Mutta ehei, tämä hevonen päätti sitten lähteä päinvastaiseen suuntaan: taaksepäin. Drava pakitti oikein kunnolla häntä vispaten ja jumittui sen jälkeen paikoilleen. Parin reippaamman pohje-avun jälkeen tamma saatiin kuin saatiinkin liikkumaan myös eteenpäin, joka oli aivan erinomainen askel valmennuksen aloittamiseen.
Ratsukon käveltyä muutaman kierroksen ja Lucianan kerrottua minulle lyhyen tietopaketin tammasta, annoin hänelle ohjeistuksen yksinkertaisesta tehtävästä. Tähän tehtävään sisältyi kaksi noin kymmenen metrin volttia pitkille sivuille, sekä neljän sekunnin pysähdykset lyhyiden sivujen keskelle. Halusin nähdä tarkkaa työtä ja hyvää valmistelemista erityisesti ennen pysähdyksiä, jotta tammaa saataisiin paremmin keskittymään ratsastajan apuihin. Pyysin ratsukkoa nostamaan kevyen ravin, johon siirtyminen sujui Dravalta hienosti. Itse ravi oli kuitenkin melkoisen laiskanpuoleista ja tamma tuijotteli ratsastajaansa yläkautta silmiin. Käskin heitä aloittamaan tehtävän, jotta saataisiin tamma aktivoitua ja sen mielenkiinto herätettyä. Volteilla Drava asettui hyvin, mutta halusin Lucianan taivuttavan tamman rohkeammin sisäpohkeensa ympärille. Pysähdyksetkin sujuivat hyvin, ja pian vaihdoimme suuntaa jatkaen vielä samalla tehtävällä.
Hetken välikäyntien jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöä niin, että keskihalkaisijan puolesta välistä siirryttiin pohkeenväistössä uralle. Drava oli suoranainen yllättäjä ja väisti upeasti Lucianan pyynnöstä käynnissä. Jalat astuivat hyvin ristiin, mutta suoruudessa oli parantamisen varaa. Halusinkin Lucianan keskittyvän väistämisessä yhä enemmän hevosen rungon suoruuteen ja lopulta hän saikin Dravan väistämään suoremmin.
Lopuksi ohjeistin ratsukkoa tekemään siirtymiä laukassa ja ravissa, sekä tekemään pääty-ympyröitä laukassa. Drava innostui tästä melkoisesti, ja heitti pari pientä pukkia samalla, kun rallitti nauravan ratsastajansa kanssa ympyrällä. Ainoa, jota siinä hetkessä taisi hirvittää, oli valmentajaparka eli minä, joka katseli kuinka tamma aivan varmasti jossakin vauhtikulmassa kaatuisi mukkelismakkelis. Niin ei onneksi käynyt, ja valmennus saatiin lopettaa onnistuneisiin (ja rauhallisempiin) laukka-ympyröihin.