Unterwelt
virtuaalihevonen - a virtual horse
kuollut 1.3.2018 - jäämme sinua kaiholla kaipaamaan
kuollut 1.3.2018 - jäämme sinua kaiholla kaipaamaan
Kuvat © Gál Ildikó, thank you!
Nimi: | Unterwelt | Rekisterinumero:: | VH04-044-6779 |
Kutsumanimi: | Ulla | Ex-omistaja: | Tuontikeskus Alegre |
Rotu: | Holsteiner | Omistaja: | Rinaz VRL-13627 |
Syntymäaika: | 31.01.2007 24 v. | Painotus: | kouluratsastus |
Sukupuoli: | tamma | Koulutustaso: | GP |
Säkäkorkeus: | 169 cm | Väri: | tummaruunikko |
KRJ-I joulukuun tilaisuudessa pistein:
7,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103,5 p.
7,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103,5 p.
Ullaa voisi kuvailla helposti suureksi lempeäsydämmiseksi nallekarhuksi, sillä tamman hellyydenkipeydelle ei tunnu olevan minkäänlaista rajaa. Pitkät harjaus- tai rapsuttelutuokiot ovat erityisesti tamman mieleen, eikä pelkkä silittelykään saa sitä pitkästymään. Hyvähermoista ja lempeää tammaa on mukava hoitaa ja käsitellä, joten Ulla on oikea päivän piristäjä!
Hoitotilanteissa Ulla on pohjimmiltaan rauhallinen, mutta tietyt äkkinäiset äänet voivat saada tamman säpsymään ja hermostumaan. Tamma kuitenkin unohtaa tälläiset äänet hyvin nopeasti, ja rauhoittuu nopeasti äänen aiheuttajan lähdettyä. Huomion ja hellyydenkipeälle tammalle sopii paremmin kuin hyvin pitkät rauhalliset harjaustuokiot, joten kiirettä hoidettaessa ei tarvitse pitää. Ulla on hyvin kärsivällinen hevonen, joka pystyy seisomaan pitkiäkin aikoja paikoillaan, edellyttäen että toinen hevonen tai ihminen on lähistöllä. Muuten tammasta kuoriutuu kiljuva palosireeni, joka meuhkaa paikoillaan yrittäen päästä pois muiden luo. Ullaa ei koskaan saa jättää yksin, aina on oltava vähintään ihminen paikalla, mieluiten toinen hevonenkin.
Perushoitoon liittyvät asiat sujuvat tamman kanssa mutkattomasti, kunhan lukuun ei oteta liikaa päähän tai korviin koskemista. Ulla on erittäin herkkä näiltä alueilta, eikä siedä pään harjaamista tai korvien silittelyä kuin tiettyyn pisteeseen asti. Jalkojen hoito ja varusteiden laitto on tammalle normaalia puuhaa josta se ei nosta minkäänlaista haloota, eikä ole kertaakaan yrittänyt pullistella satulavyötä kiristäessä.
Maastakäsin Ullan kanssa on helppo touhuta hevosen suuresta koosta huolimatta. Tamma kulkee narun päässä yleensä rauhallisesti lönköttäen, ja on kuin rauhallisuuden perikuva. Silti on olemassa yksi pieni ongelma tämänkin tamman kanssa: se on jostain syystä ominut maestron tittelin itselleen solmujen avaamisessa. Jos tammaa ei sido pikaista ja näppärää vetosolmua kummemmin, voi olla varma että pian tamma on jo avannut tiensä lähimmälle heinäkasalle.
Ratsun hommissa Ulla on oikea työmyyrä ja hyvin nöyrä, joten ratsastaminen tammalla on vaivatonta ja mukavaa. Silti yksinään tamma ei liiku metriäkään, jos ratsastaja haaveilee omiaan eikä anna riittävän selkeitä apuja. Hyvässä ohjeistuksessa Ulla pysyy tyytyväisenä ja yrittää parhaansa mukaan olla ratsastajalle mieliksi. Tamma omaa hyvät tasapainoiset askeleet, joissa on mukava istua, ja sen on helppo koota itseään. Ullan bravuuri on ehdottomasti kaikenlaiset väistöliikkeet, koska se on hyvin notkea ja tietoinen siitä, mihin jalkansa asettaa. Tamma on yleensä ratsastaessa energinen ja kuuntelee ratsastajan apuja hyvin, mutta toisinaan tämäkin otus tarvitsee pään tuuletusta. Parhaiten tämä onnistuu pitkällä maastolenkillä, sillä Ulla rakastaa maastoilua ja varsinkin laukkasuorilla kaahottamista.
Hoitotilanteissa Ulla on pohjimmiltaan rauhallinen, mutta tietyt äkkinäiset äänet voivat saada tamman säpsymään ja hermostumaan. Tamma kuitenkin unohtaa tälläiset äänet hyvin nopeasti, ja rauhoittuu nopeasti äänen aiheuttajan lähdettyä. Huomion ja hellyydenkipeälle tammalle sopii paremmin kuin hyvin pitkät rauhalliset harjaustuokiot, joten kiirettä hoidettaessa ei tarvitse pitää. Ulla on hyvin kärsivällinen hevonen, joka pystyy seisomaan pitkiäkin aikoja paikoillaan, edellyttäen että toinen hevonen tai ihminen on lähistöllä. Muuten tammasta kuoriutuu kiljuva palosireeni, joka meuhkaa paikoillaan yrittäen päästä pois muiden luo. Ullaa ei koskaan saa jättää yksin, aina on oltava vähintään ihminen paikalla, mieluiten toinen hevonenkin.
Perushoitoon liittyvät asiat sujuvat tamman kanssa mutkattomasti, kunhan lukuun ei oteta liikaa päähän tai korviin koskemista. Ulla on erittäin herkkä näiltä alueilta, eikä siedä pään harjaamista tai korvien silittelyä kuin tiettyyn pisteeseen asti. Jalkojen hoito ja varusteiden laitto on tammalle normaalia puuhaa josta se ei nosta minkäänlaista haloota, eikä ole kertaakaan yrittänyt pullistella satulavyötä kiristäessä.
Maastakäsin Ullan kanssa on helppo touhuta hevosen suuresta koosta huolimatta. Tamma kulkee narun päässä yleensä rauhallisesti lönköttäen, ja on kuin rauhallisuuden perikuva. Silti on olemassa yksi pieni ongelma tämänkin tamman kanssa: se on jostain syystä ominut maestron tittelin itselleen solmujen avaamisessa. Jos tammaa ei sido pikaista ja näppärää vetosolmua kummemmin, voi olla varma että pian tamma on jo avannut tiensä lähimmälle heinäkasalle.
Ratsun hommissa Ulla on oikea työmyyrä ja hyvin nöyrä, joten ratsastaminen tammalla on vaivatonta ja mukavaa. Silti yksinään tamma ei liiku metriäkään, jos ratsastaja haaveilee omiaan eikä anna riittävän selkeitä apuja. Hyvässä ohjeistuksessa Ulla pysyy tyytyväisenä ja yrittää parhaansa mukaan olla ratsastajalle mieliksi. Tamma omaa hyvät tasapainoiset askeleet, joissa on mukava istua, ja sen on helppo koota itseään. Ullan bravuuri on ehdottomasti kaikenlaiset väistöliikkeet, koska se on hyvin notkea ja tietoinen siitä, mihin jalkansa asettaa. Tamma on yleensä ratsastaessa energinen ja kuuntelee ratsastajan apuja hyvin, mutta toisinaan tämäkin otus tarvitsee pään tuuletusta. Parhaiten tämä onnistuu pitkällä maastolenkillä, sillä Ulla rakastaa maastoilua ja varsinkin laukkasuorilla kaahottamista.
Sukutaulu & jälkeläiset
i. Revance Match | ii. Revance War | iii. tuntematon |
iie. tuntematon | ie. Marshmallow | iei. tuntematon |
iee. tuntematon | ||
e. Untermoon | ei. Jackpot | eii. tuntematon |
eie. tuntematon | ee. Unbelievable | eei. tuntematon |
eee. tuntematon |
i. Revance Match oli pörheä reipas ikuinen vauva, joka ei sitten koskaan kasvanut aikuiseksi saakka henkiseltä tasolta. Ikää sille kertyi 24 vuotta, mutta terveenä pysyneen oriin elämää eivät vanhuusvuodet haitanneet. Ori oli monen mielestä mukava ratsu, jolta löytyi valtavasti kapasiteettia korkeaaseen ja ponnekkaaseen askellukseen. Match alkoi jo nuorena kiertelemään koulukilpailuissa ja kehittyi lopulta GP-tason ratsuksi. Matchin siirryttyä eläkkeelle kisaratsun hommista, se sai muuttaa pienelle siittolalle ja sai monia hyviä jälkeläisiä.
ii. Revance War varttui suuressa siittolassa Saksassa, josta se myytiin parin vuoden ikäisenä yksityiselle omistajalle. Oriita alettiin kouluttaa kouluratsuksi, joka kehittyi eteenpäin nopeassa tahdissa. Ori oli usein miellyttävä ratsastaa, mutta toisinaan siitäkin löytyi haastetta vaikka muille jakaa. Se oli energinen ja eteenpäinpyrkivä, mutta välillä se ei olisi millään halunnut miellyttää ratsastajaa, vaan pukitteli ja ryösteli pitkin kenttää. 8-vuotiaana se myytiin pois toiselle omistajalle, joka alkoi kitkemään oriista ongelmaa pois. Lopulta orii rauhoittui sen verran, että se pääsi uuden omistajansa kanssa kiertämään vaativan tason koulukilpailuissa, kehittyen Prix St. Georgesin tasolle. Orii sai hieman vanhempana muutaman jälkeläisen, joista kasvoi kouluratsuja hyvällä menestyksellä.
ie. Marshmallown olisi voinut vain kääriä pumpuliin ja pidellä siellä, koska tamma oli lempeä ja rauhallinen, eikä varmasti olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään. Raudikolla tammalla oli kaunis pää ja hyvä rakenne, jonka ansiosta tamma kierteli näyttelyissä haalimassa erivärisiä ruusukkeita. Tammalla kilpailtiin jonkin verran myös kouluratsastuksessa, jossa se nousi vaativiin luokkiin. Marsmallow tunnettiin myös hyvänä siitostammana, joka periytti hyvää rakennettaan ja luonnettaan eteenpäin varsoilleen.
e. Untermoon oli ruunikko hyväkäytöksinen tamma, joka asui koko elämänsä kasvattajansa tallissa. Se vietti varsa-aikansa kesät suurilla laitumilla, joilla se kuitenkin onnistui hyvin monesti satuttamaan itsensä. Tapaturma-altis tamma oli rohkea ja utelias persoona, joka ei kovin helposti alkanut pelkäämään juuri mitään. Sen kanssa oli mukavaa työskennellä niin kentällä, maastossa kuin kisapaikallakin, koska tamma pysyi useimmiten tyynenä kuin viilipytty. Kilpa-uransa Untermoon aloitti 6-vuotiaana ja eteni lopulta Intermediate II - tasolle saakka.
ei. Jackpotilta löytyi ripaus orimaisuutta jokaiseen tilanteeseen, eikä sitä kannattanut alkaa vähättelemään tai olemaan sen kanssa varomaton. Oriilla nimittäin oli jatkuvasti takataskussaan uusia jekkuja ihmisten pään menoksi, milloin karasi taluttajansa vierestä syömään tai pukkasi jonkun kumoon. Varsin vilkkaasta mustasta orista saatiin silti kouluradoilla kuorittua hyvinkin näyttävä tapaus, jonka askel oli pilvihattaroilla tanssahtelemista. Ainakin siihen asti, kunnes orin pää meni täysin sekaisin tammojen läsnäolosta. Jackpot menestyi hyvin GP:ssä, ja sai urallaan paljon hyviä tuloksia. Vastapainoksi jotkin radat saattoivat mennä vähän niin ja näin oriin pelleilyjen takia. Kiitettävä jalostusori siitä silti tuli, jonka vaikutus näkyy monen kymmenen hevosen suvussa.
ee. Unbelievable oli harvinaisen hyvin GP - tasolla menestynyt tamma, jolta ei kapasiteettia tai rohkeutta puuttunut. Se oli perusluonteeltaan kiltti ja sosiaalinen persoona, joka omasi pitkähköt askeleet ja oli senkin takia parhaimmillaan lisätyissä askellajeissa. Tammalla oli kaunis pitkä piirto, mutta muuten se oli hieman omalaatuisensa suurine silmineen ja pitkine kinttuineen. Tamma sai kuitenkin viisi jälkeläistä, joista osa päätyi kilpailemaan kouluradoille.
ii. Revance War varttui suuressa siittolassa Saksassa, josta se myytiin parin vuoden ikäisenä yksityiselle omistajalle. Oriita alettiin kouluttaa kouluratsuksi, joka kehittyi eteenpäin nopeassa tahdissa. Ori oli usein miellyttävä ratsastaa, mutta toisinaan siitäkin löytyi haastetta vaikka muille jakaa. Se oli energinen ja eteenpäinpyrkivä, mutta välillä se ei olisi millään halunnut miellyttää ratsastajaa, vaan pukitteli ja ryösteli pitkin kenttää. 8-vuotiaana se myytiin pois toiselle omistajalle, joka alkoi kitkemään oriista ongelmaa pois. Lopulta orii rauhoittui sen verran, että se pääsi uuden omistajansa kanssa kiertämään vaativan tason koulukilpailuissa, kehittyen Prix St. Georgesin tasolle. Orii sai hieman vanhempana muutaman jälkeläisen, joista kasvoi kouluratsuja hyvällä menestyksellä.
ie. Marshmallown olisi voinut vain kääriä pumpuliin ja pidellä siellä, koska tamma oli lempeä ja rauhallinen, eikä varmasti olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään. Raudikolla tammalla oli kaunis pää ja hyvä rakenne, jonka ansiosta tamma kierteli näyttelyissä haalimassa erivärisiä ruusukkeita. Tammalla kilpailtiin jonkin verran myös kouluratsastuksessa, jossa se nousi vaativiin luokkiin. Marsmallow tunnettiin myös hyvänä siitostammana, joka periytti hyvää rakennettaan ja luonnettaan eteenpäin varsoilleen.
e. Untermoon oli ruunikko hyväkäytöksinen tamma, joka asui koko elämänsä kasvattajansa tallissa. Se vietti varsa-aikansa kesät suurilla laitumilla, joilla se kuitenkin onnistui hyvin monesti satuttamaan itsensä. Tapaturma-altis tamma oli rohkea ja utelias persoona, joka ei kovin helposti alkanut pelkäämään juuri mitään. Sen kanssa oli mukavaa työskennellä niin kentällä, maastossa kuin kisapaikallakin, koska tamma pysyi useimmiten tyynenä kuin viilipytty. Kilpa-uransa Untermoon aloitti 6-vuotiaana ja eteni lopulta Intermediate II - tasolle saakka.
ei. Jackpotilta löytyi ripaus orimaisuutta jokaiseen tilanteeseen, eikä sitä kannattanut alkaa vähättelemään tai olemaan sen kanssa varomaton. Oriilla nimittäin oli jatkuvasti takataskussaan uusia jekkuja ihmisten pään menoksi, milloin karasi taluttajansa vierestä syömään tai pukkasi jonkun kumoon. Varsin vilkkaasta mustasta orista saatiin silti kouluradoilla kuorittua hyvinkin näyttävä tapaus, jonka askel oli pilvihattaroilla tanssahtelemista. Ainakin siihen asti, kunnes orin pää meni täysin sekaisin tammojen läsnäolosta. Jackpot menestyi hyvin GP:ssä, ja sai urallaan paljon hyviä tuloksia. Vastapainoksi jotkin radat saattoivat mennä vähän niin ja näin oriin pelleilyjen takia. Kiitettävä jalostusori siitä silti tuli, jonka vaikutus näkyy monen kymmenen hevosen suvussa.
ee. Unbelievable oli harvinaisen hyvin GP - tasolla menestynyt tamma, jolta ei kapasiteettia tai rohkeutta puuttunut. Se oli perusluonteeltaan kiltti ja sosiaalinen persoona, joka omasi pitkähköt askeleet ja oli senkin takia parhaimmillaan lisätyissä askellajeissa. Tammalla oli kaunis pitkä piirto, mutta muuten se oli hieman omalaatuisensa suurine silmineen ja pitkine kinttuineen. Tamma sai kuitenkin viisi jälkeläistä, joista osa päätyi kilpailemaan kouluradoille.
Kilpailut
KRJ Cup - sijoitukset
30.09.2016 - KRJ Cup Oldfinion Dressage - GP - 9/205
kilpaillut maksimitasolleen porrastetuissa: 6884.41p (vt. 11)
VH04-044-6779
30.09.2016 - KRJ Cup Oldfinion Dressage - GP - 9/205
kilpaillut maksimitasolleen porrastetuissa: 6884.41p (vt. 11)
VH04-044-6779
Päiväkirja
03.07.2016 Hetki illasta // kirjoittajana tallityttö Mary (Rinaz)
Katselin karsinan kaltereiden läpi Ullaa, joka rouskutti heiniään levollisesti. Tamman silmät näyttivät hämärän tallin valossa tummemmilta, kuin ne todellisuudessa olivat. Hevosen siluetti piirtyi varjona karsinan seinään, himmeänä ja pehmeäreunaisena. Iltaruuat oli hetki sitten jaettu, joten tallilla ei ollut enää montaakaan ihmistä. Tai jos oli, olivat he siistimässä paikkoja huomista varten, istuskelivat satulahuoneessa syöden tallinomistajan piffaamaa iltapalaa hedelmien muodossa, tai valmistautumassa kotiin lähtemiseen. Minäkin olisin normaalisti lähtenyt jo kotiin, mutta en tänään. Hymyilin itsekseni ajatukselle, että saisin nukkua yön tallissa kahden muun ystäväni kanssa, jotka toimivat myös tallityttöinä. Sara ja Alise ilmestyivät pian tallikäytävään rapistellen Tutti Frutti Choco - karkkipussia. Sara heilautti pitkät vaaleat hiuksensa pois silmiltään, ennen kuin yritti tavoittaa katseellaan lempikarkkejaan: pinkkejä sellaisia. Alise äkkäsi minut nopeasti ja lähti kävelemään Saraa retuuttaen luokseni.
"Hei tuutko jo meidän kanssa katsomaan peittoja? Mä haluan sitten sen missä on omenankuvia, että se on sit varattu", Alise sanoi hiljaisella äänellä, mutta samalla virnistellen. Hänellä oli yllään rento vaaleansininen collagepaita, harmaat lökärit ja vihreät tennarit. Asukokonaisuus oli yhtä kuin pyjamabileet, mutta tallilla ei tietenkään voinut pitää minkään sortin bileitä.
"Joo tuun, halusin vaan tulla vielä sanomaan Ullalle hyvää yötä", sanoin katsahtaen rauhallista tammaa.
"Tiedän sen, mutta meidän täytyy nyt mennä. Hepat varmaan julistaa meille kohta sodan, kun ei lähdetä häiritsemästä niitä", Sara sanoi karkkia mussuttaen ja tunki nopeasti tyhjenevän karkkipussin shortsiensa taskuun. Hän otti minut ja Alisen käsikynkkään ja lähdimme hevospuolelta satulahuoneeseen.
Huoneessa oli tallin tavoin hieman hämärää, kun auringon viimeiset säteet kurkottelivat pienestä ikkunasta sisään. Täällä ei ollut enää ketään muita paitsi Rinaz, joka hörppi mehua mukistaan.
"Noniin, eiköhän mennä katsomaan teille makuusijaa" nainen totesi ja laski mukin kädestään tiskialtaan reunalle. "Kai veitte jo tavaranne ylös?" hän jatkoi kysyen. Vastasimme kaikki myöntävästi, joten lähdimme kohti vintille meneviä jyrkkiä portaita. Puuportaat eivät olleet pitkät ja kohta olimmekin jo lukuisten pyöreiden heinäpaalien joukossa. Vintti on melko suuri tila, johon varastoidaan heinää, vaikka sitä varten onkin olemassa erillinen heinälato. Rinaz avasi lattialla vartoneet kolme patjaa rullistaan ja asetti ne lattialle. Patjojen vieressä oli muutama villapeite yön kylmyyden varalle.
"Etteköhän te pääse sopuun peitoista sun muista, vai mitä tytöt?" hän iski silmää ja kääntyi lähteäkseen.
"Totta kai, ja luvataan yrittää olla hiljaa" minä vastasin. Toivotimme vielä hyvät yöt, ennen kuin Rinaz kipusi portaat alas ja lähti tallista omaan taloonsa. Laitoimme lakanat ja pussilakanat paikoilleen, sekä valitsimme peitot (Alise otti omenapeittonsa ensimmäisenä). Olimme kaikki hirvittävän väsyneitä takana olevasta tallipäivästä, joka oli ollut monella tapaa erikoinen. Olimme päässeet Martinin valvovan silmän alle koulutunnille, jolloin olin ratsastanut Ullalla. Tammalla oli ollut kiva ratsastaa ja tunti oli sujunut hyvin, vaikka Martin oli pistänytkin meidät koville tarkkuutta vaativilla tehtävillään ja jalustimien pysyessä poissa jaloista.
Ennen nukkumaanmenoa juttelimme ja hihitimme vatsamme kipeiksi, sekä söimme aivan liikaa karkkia. Uljas ajatus aamuun asti säästettävistä herkuista jäi tälläkin kertaa vain ajatukseksi.
02.07.2016 Kouluvalmennus // valmentajana Miivi
Tänä aamuna olin pitänyt jo yhden valmennuksen Trostlos Holsteinersissa, ja nyt oli toisen vuoro. Valmennusten välillä olin ehtinyt käydä juomassa kupillisen kahvia, ja nyt olin kofeiinin virkistämänä valmis toista valmennusta varten. Edellisen valmennuksen tapaan myös tämä valmennus olisi kouluvalmennus, edellisessä valmennuksessa valmentamani holsteinorii vain vaihtui saman rodun tammaksi, Unterweltiksi.
Saapuessani istumaan uudelleen kentän laidalle oli ratsukko saapunut jo verryttelemään. Unterwelt, jonka kutsumanimeksi olin selvittänyt kahvitauollani eräältä tallityöntekijältä Ullan, kulki jo yllättävän hyvässä muodossa. Tamma kulki hyvässä tahdissa ja sen askellus näytti kivalta. Rinazin suorittaessa kokoavia liikkeitä Ulla vastasi niihin hyvin. Se olisikin hyvä pohja tämän päivän tehtävälle, treenaisimme koko valmennuksen piaffea, hakisimme siihen täydellistä tahtia ja kokoamisastetta. Sitä ennen ratsukko sai ottaa kuitenkin pienet pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Sen jälkeen Rinaz sai jatkaa jo ennen laukkaa tekemiään kokoavia tehtäviä. Ohjeistin häntä muuttamaan ne vähitellen yhä enemmän kokoaviksi, johdattamaan Ullan piaffeen. "Nyt siirry ihan piaffeen. Muutama askel sitä, parin askeleen tauko ja sitten takaisin siihen. Sitten kun sulla on kymmenen perättäistä askelta hoidossa, lähdetään katsomaan miten parannetaan sitä", annoin ohjeita. Ulla kokosi itsensä helposti piaffeen saakka, eikä rikkonut siinä tahtia kertaakaan, edes harjoitteluvaiheessa. "Se menee hyvässä tahdissa koko ajan, mutta se saisi pysyä enemmän paikallaan ja ottaa vähän näyttävämpiä askeleita, et kokoomisaste sais olla parempi", kerroin ratsukolle ja he pääsivät työstämään asiaa antamieni neuvojen saattelemana.
"Parempi", sanoin ratsukon treenailtua asiaa hetken. "Ota vielä pari kertaa harjoitus, sitten päästään käymään valmennusta läpi ja pääset aloittelemaan loppuverryttelyn." Rinaz nyökkäsi. Nämä muutama kerta harjoitusta menivät mainiosti. "Hyvä. Alottele sä vaan loppuverryttely ja aletaan ihan kohta käydä valmennusta läpi", päätin varsinaisen valmennuksen.
15.05.2016 Iltamaasto Hukkapurossa
Toisenlaisissa maisemissa maastoilu oli kerta kaikkisen mukavaa, vaikka Ulla oli niin innoissaan että oli siinä pitelemistä. Lenkki sujuili muuten rauhallisissa tunnelmissa, mutta laukkasuoralla Ullasta ei saisi hallittua truu kouluponia tekemälläkään. Hyvin se sitten hidasti kun muutkin hidasti ja matkaa jatkettiin nauttien Hukkapuron lähimaisemista ja laskevasta auringon kajosta.
05.04.2016 Maastolenkin iloa // Kirjoittajana omistaja
Tasainen kavioiden rummutus halkoi tien pintaa, kun Ulla laukkasi pehmeää metsätietä pitkin. Nousin hieman irti satulasta ja annoin sille ohjaa kunnolliseen irrotteluun. Tamma vastasi tähän koventamalla vauhtia ja pärskähteli tyytyväisenä. Kevät oli saapunut Saksaan ja syksyn jäljiltä metsän pohjalla oli solkenaan kellastuneita lehtiä. Vieno tuuli humisi korvissani, kun Ulla kääntyi kulmasta ja tuulelta suojannut metsä alkoi harventua. Edessä siinsi laakeita peltoalueita, joiden pinnalla joukko tummia pieniä lintuja tepasteli. Istahdin takaisin satulaan ja hidastelin tamman pikku hiljaa raville. Kuulin kohta meidät saavuttaneen ratsukon myös kaartavan kulmasta suoremmalle tielle ja hidastavan hyvissä ajoin. Tummanruskealla tammalla ratsastava vaaleahiuksinen tyttö Lisa huohotti vähän ja ravasi vierellemme. "Te ootte pirun nopeita, ei perässä pysymisestä tullut yhtään mitään!" Lisa huudahti naurahtaen. Hymyilin hänelle takaisin ja taputin Ullaa lämpimälle ja kostealle kaulalle. "Kyllä Ulla kieltämättä nopea on! Se niin tykkää juosta" vastasin tytölle ilosta puhkuen. Jatkoimme ravailua vielä jonkin aikaa, kunnes päästimme hevoset käyntiin. Ulla vastasi pitkään ohjaan venytellen kaulaansa tyytyväisenä eteen ja pärskien valkoista vaahtoa ryntäilleen. Lisan ratsastama Kira tuntui myös nauttivan täysin siemauksin hieman pidemmäksi venähtäneestä maastolenkistä, jonka aikana korkean tason kouluhevoset saivat päästää villit sielut valloilleen.
Katselin karsinan kaltereiden läpi Ullaa, joka rouskutti heiniään levollisesti. Tamman silmät näyttivät hämärän tallin valossa tummemmilta, kuin ne todellisuudessa olivat. Hevosen siluetti piirtyi varjona karsinan seinään, himmeänä ja pehmeäreunaisena. Iltaruuat oli hetki sitten jaettu, joten tallilla ei ollut enää montaakaan ihmistä. Tai jos oli, olivat he siistimässä paikkoja huomista varten, istuskelivat satulahuoneessa syöden tallinomistajan piffaamaa iltapalaa hedelmien muodossa, tai valmistautumassa kotiin lähtemiseen. Minäkin olisin normaalisti lähtenyt jo kotiin, mutta en tänään. Hymyilin itsekseni ajatukselle, että saisin nukkua yön tallissa kahden muun ystäväni kanssa, jotka toimivat myös tallityttöinä. Sara ja Alise ilmestyivät pian tallikäytävään rapistellen Tutti Frutti Choco - karkkipussia. Sara heilautti pitkät vaaleat hiuksensa pois silmiltään, ennen kuin yritti tavoittaa katseellaan lempikarkkejaan: pinkkejä sellaisia. Alise äkkäsi minut nopeasti ja lähti kävelemään Saraa retuuttaen luokseni.
"Hei tuutko jo meidän kanssa katsomaan peittoja? Mä haluan sitten sen missä on omenankuvia, että se on sit varattu", Alise sanoi hiljaisella äänellä, mutta samalla virnistellen. Hänellä oli yllään rento vaaleansininen collagepaita, harmaat lökärit ja vihreät tennarit. Asukokonaisuus oli yhtä kuin pyjamabileet, mutta tallilla ei tietenkään voinut pitää minkään sortin bileitä.
"Joo tuun, halusin vaan tulla vielä sanomaan Ullalle hyvää yötä", sanoin katsahtaen rauhallista tammaa.
"Tiedän sen, mutta meidän täytyy nyt mennä. Hepat varmaan julistaa meille kohta sodan, kun ei lähdetä häiritsemästä niitä", Sara sanoi karkkia mussuttaen ja tunki nopeasti tyhjenevän karkkipussin shortsiensa taskuun. Hän otti minut ja Alisen käsikynkkään ja lähdimme hevospuolelta satulahuoneeseen.
Huoneessa oli tallin tavoin hieman hämärää, kun auringon viimeiset säteet kurkottelivat pienestä ikkunasta sisään. Täällä ei ollut enää ketään muita paitsi Rinaz, joka hörppi mehua mukistaan.
"Noniin, eiköhän mennä katsomaan teille makuusijaa" nainen totesi ja laski mukin kädestään tiskialtaan reunalle. "Kai veitte jo tavaranne ylös?" hän jatkoi kysyen. Vastasimme kaikki myöntävästi, joten lähdimme kohti vintille meneviä jyrkkiä portaita. Puuportaat eivät olleet pitkät ja kohta olimmekin jo lukuisten pyöreiden heinäpaalien joukossa. Vintti on melko suuri tila, johon varastoidaan heinää, vaikka sitä varten onkin olemassa erillinen heinälato. Rinaz avasi lattialla vartoneet kolme patjaa rullistaan ja asetti ne lattialle. Patjojen vieressä oli muutama villapeite yön kylmyyden varalle.
"Etteköhän te pääse sopuun peitoista sun muista, vai mitä tytöt?" hän iski silmää ja kääntyi lähteäkseen.
"Totta kai, ja luvataan yrittää olla hiljaa" minä vastasin. Toivotimme vielä hyvät yöt, ennen kuin Rinaz kipusi portaat alas ja lähti tallista omaan taloonsa. Laitoimme lakanat ja pussilakanat paikoilleen, sekä valitsimme peitot (Alise otti omenapeittonsa ensimmäisenä). Olimme kaikki hirvittävän väsyneitä takana olevasta tallipäivästä, joka oli ollut monella tapaa erikoinen. Olimme päässeet Martinin valvovan silmän alle koulutunnille, jolloin olin ratsastanut Ullalla. Tammalla oli ollut kiva ratsastaa ja tunti oli sujunut hyvin, vaikka Martin oli pistänytkin meidät koville tarkkuutta vaativilla tehtävillään ja jalustimien pysyessä poissa jaloista.
Ennen nukkumaanmenoa juttelimme ja hihitimme vatsamme kipeiksi, sekä söimme aivan liikaa karkkia. Uljas ajatus aamuun asti säästettävistä herkuista jäi tälläkin kertaa vain ajatukseksi.
02.07.2016 Kouluvalmennus // valmentajana Miivi
Tänä aamuna olin pitänyt jo yhden valmennuksen Trostlos Holsteinersissa, ja nyt oli toisen vuoro. Valmennusten välillä olin ehtinyt käydä juomassa kupillisen kahvia, ja nyt olin kofeiinin virkistämänä valmis toista valmennusta varten. Edellisen valmennuksen tapaan myös tämä valmennus olisi kouluvalmennus, edellisessä valmennuksessa valmentamani holsteinorii vain vaihtui saman rodun tammaksi, Unterweltiksi.
Saapuessani istumaan uudelleen kentän laidalle oli ratsukko saapunut jo verryttelemään. Unterwelt, jonka kutsumanimeksi olin selvittänyt kahvitauollani eräältä tallityöntekijältä Ullan, kulki jo yllättävän hyvässä muodossa. Tamma kulki hyvässä tahdissa ja sen askellus näytti kivalta. Rinazin suorittaessa kokoavia liikkeitä Ulla vastasi niihin hyvin. Se olisikin hyvä pohja tämän päivän tehtävälle, treenaisimme koko valmennuksen piaffea, hakisimme siihen täydellistä tahtia ja kokoamisastetta. Sitä ennen ratsukko sai ottaa kuitenkin pienet pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Sen jälkeen Rinaz sai jatkaa jo ennen laukkaa tekemiään kokoavia tehtäviä. Ohjeistin häntä muuttamaan ne vähitellen yhä enemmän kokoaviksi, johdattamaan Ullan piaffeen. "Nyt siirry ihan piaffeen. Muutama askel sitä, parin askeleen tauko ja sitten takaisin siihen. Sitten kun sulla on kymmenen perättäistä askelta hoidossa, lähdetään katsomaan miten parannetaan sitä", annoin ohjeita. Ulla kokosi itsensä helposti piaffeen saakka, eikä rikkonut siinä tahtia kertaakaan, edes harjoitteluvaiheessa. "Se menee hyvässä tahdissa koko ajan, mutta se saisi pysyä enemmän paikallaan ja ottaa vähän näyttävämpiä askeleita, et kokoomisaste sais olla parempi", kerroin ratsukolle ja he pääsivät työstämään asiaa antamieni neuvojen saattelemana.
"Parempi", sanoin ratsukon treenailtua asiaa hetken. "Ota vielä pari kertaa harjoitus, sitten päästään käymään valmennusta läpi ja pääset aloittelemaan loppuverryttelyn." Rinaz nyökkäsi. Nämä muutama kerta harjoitusta menivät mainiosti. "Hyvä. Alottele sä vaan loppuverryttely ja aletaan ihan kohta käydä valmennusta läpi", päätin varsinaisen valmennuksen.
15.05.2016 Iltamaasto Hukkapurossa
Toisenlaisissa maisemissa maastoilu oli kerta kaikkisen mukavaa, vaikka Ulla oli niin innoissaan että oli siinä pitelemistä. Lenkki sujuili muuten rauhallisissa tunnelmissa, mutta laukkasuoralla Ullasta ei saisi hallittua truu kouluponia tekemälläkään. Hyvin se sitten hidasti kun muutkin hidasti ja matkaa jatkettiin nauttien Hukkapuron lähimaisemista ja laskevasta auringon kajosta.
05.04.2016 Maastolenkin iloa // Kirjoittajana omistaja
Tasainen kavioiden rummutus halkoi tien pintaa, kun Ulla laukkasi pehmeää metsätietä pitkin. Nousin hieman irti satulasta ja annoin sille ohjaa kunnolliseen irrotteluun. Tamma vastasi tähän koventamalla vauhtia ja pärskähteli tyytyväisenä. Kevät oli saapunut Saksaan ja syksyn jäljiltä metsän pohjalla oli solkenaan kellastuneita lehtiä. Vieno tuuli humisi korvissani, kun Ulla kääntyi kulmasta ja tuulelta suojannut metsä alkoi harventua. Edessä siinsi laakeita peltoalueita, joiden pinnalla joukko tummia pieniä lintuja tepasteli. Istahdin takaisin satulaan ja hidastelin tamman pikku hiljaa raville. Kuulin kohta meidät saavuttaneen ratsukon myös kaartavan kulmasta suoremmalle tielle ja hidastavan hyvissä ajoin. Tummanruskealla tammalla ratsastava vaaleahiuksinen tyttö Lisa huohotti vähän ja ravasi vierellemme. "Te ootte pirun nopeita, ei perässä pysymisestä tullut yhtään mitään!" Lisa huudahti naurahtaen. Hymyilin hänelle takaisin ja taputin Ullaa lämpimälle ja kostealle kaulalle. "Kyllä Ulla kieltämättä nopea on! Se niin tykkää juosta" vastasin tytölle ilosta puhkuen. Jatkoimme ravailua vielä jonkin aikaa, kunnes päästimme hevoset käyntiin. Ulla vastasi pitkään ohjaan venytellen kaulaansa tyytyväisenä eteen ja pärskien valkoista vaahtoa ryntäilleen. Lisan ratsastama Kira tuntui myös nauttivan täysin siemauksin hieman pidemmäksi venähtäneestä maastolenkistä, jonka aikana korkean tason kouluhevoset saivat päästää villit sielut valloilleen.