Trostlos' Early Riser

virtuaalihevonen

kuollut 27.10.2019

Nimi:	Trostlos' Early Riser	Rekisterinumero:	VH16-044-0043
Kutsumanimi:	Ella	Kasvattaja:	Trostlos Holsteiners
Rotu:	Holsteiner	Omistaja:	Rinaz VRL-13627
Syntymäaika:	17.02.2016 7 v.	Painotus:	kouluratsastus
Sukupuoli:	tamma	Koulutustaso:	Intermediate I
Säkäkorkeus:	169 cm	Väri:	ruunikko

Trostlos' Early Riser, tutummin nimitettynä Ellaksi, on vähän hölmö ja reipas kaveri. Älliä ei ole tammalle mitenkään liikaa siunaantunut, mutta hyvin se tottelee ja kunnioittaa ihmistä. Vaikka toisinaan sitä saakin komentaa ihan kunnolla, ennen kuin käsky menee perille asti. Ella on perusluonteeltaan reipas hevonen, mutta vain jos oikeasti pyydetään ja käsketään. Jos ratsastaja ei käske kunnolla tai tekee vähän sinnepäin, on Ellalta turha odottaa yhtään mitään.

Mielellään karsinassa hyörivä ja häärivä Ella kannattaa taluttaa käytävälle hoitamisen ajaksi, tai vaihtoehtoisesti sitoa karsinaan kiinni lyhyelle narulle. Tamma osaa ottaa ilon irti aivan kaikesta, joten esimerkiksi käytävän kettinkejä on huisin hauskaa heilutella ylös alas, kaataa harjakori tai vaikka mässyttää puuronsa yli ruokakupin reunojen. Silti ei se yhtä paha ole kuin emänsä, vaan osaa kyllä olla nätistikin sillä päällä ollessaan. Harjaaminen eritoten mahan alta on tamman mielestä alahuulen lerputtamisen arvoista, eikä peseminenkään niin epämiellyttävää ole. Kintut saa nousemaan vähällä vaivannäöllä, eikä tarvitse pelätä päänsä joutumista tähtäystauluksi. Tamman etuosaakaan ei tarvitse kauheasti varoa, saattaa se vähän hamuilla, mutta siihen se sitten jääkin.

Rohkeana leidinä Ellaa on mukava ratsastaa, kun ei tarvitse pelätä milloin seuraavaksi puskasta loikkaa pieni vihreä mies. Varmuudestaan huolimatta nautinnollinen ratsastuskokemus voi kenties tyssätä siihen, että tamma testaa uutta ratsastajaa ponimaisilla tempuillaan. Kenties se on valinnut äidiltään perimänsä idean ja rupeaa nostelemaan takapäätään, tai sitten kiihdyttelee ravia laukkaan ja niskoittelee. Oli testaamisen muoto mikä tahansa, selviää tilanteesta tomeralla otteella ja käskemisellä. Jos itse pysyy kyydissä jämäkkänä ja antaa selkeät avut "Nyt mennään ravia ja käännytään tänne PISTE", pärjää tamman kanssa aivan taatusti. Testaaminen tässä vaiheessa loppuu lyhyeen, ja matka jatkuu Ellan osalta kiltisti. Herkkänahkainen se ei ole, eikä helposti kuumuva, joten sitä on muuten helppo ratsastaa. Tamma omistaa tasaisen varmat askeleet, joista kokenut ratsastaja saa irti paljon lennokkuutta ja näyttävyyttä. Hyvä kilparatsuhan tästä on tullut, koska tamma ei ota liikaa stressiä kisatilanteesta ja matkustaminen on sille yhtä jännittävää, kuin heinän syöminen.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Seirene's Child KRJ-II	ii. Zephyr (km, holst)	iii. Global Discovers (rtkm, holst)
		iie. Winter Ever HH (km, holst)
	ie. Sonagres Egend (km, holst)	iei. Absolut Destroyer (km, holst)
		iee. Silk Egend (r, holst)
e. Through the Acacia KRJ-I	ei. Through the Heart (trn, holst)	eii. Heartbeat (r, holst)
		eie. Mia's Love (trn, holst)
	ee. Valliance (rn, holst)	eei. Cardíaco (r, holst)
		eee. Outside in Party (rn, holst)

» Näytä sukuselvitys

ii. Zephyr oli kouluratoja valloittanut ja tammojen perusteelliseen hurmaamiseen erikoistunut ori, jolta ei luonnetta tai persoonallisuutta päässyt puuttumaan. Lähes valkoisen orin karvapeite hohti kimaltaen auringossa, ja senkin takia ori menestyi huomattavasti paremmin näyttelyissä kuin kilpailuissa. Kouluradoilla Zephyrin huomio nimittäin kiinnittyi orin mielestä paljon kiinnostavampiin tammoihin, jolloin sen suorituskyky ei enää meinannut riittää vielä temppujenkin tekemiseen. Tämän seikan takia Zephyr varustettiin jokaisessa kilpailussa korvahupulla ja korvatulpilla, koska muuten kisaamisesta ei olisi yksinkertaisesti tullut yhtikäs mitään.

iii. Global Discovers jätti jälkeensä kymmeniä jälkeläisiä ja elikin lähes 31 - vuotiaaksi. Kisakentillä kohtuullisesti menestynyt rautiaankimo ori oli luonteeltaan äkkipikainen ja villi, joten se tunnettiin paremminkin "Kisojen Pellenä". Globalin vahva ja vankka rakenne teki siitä silti todella uljaan ilmestyksen, ja hyvän rakenteensa ansiosta ori pärjäsi paremmin näyttelyissä, joista kotiin tuomiseksi jäikin yleensä ruusuke tai pari.

iie. Winter Ever HH oli monta kertaa omistajaa vaihtanut kimo tamma, jolla oli suuret tummanruskeat silmät ja kaunis siro ruumiinrakenne. Wemma oli hyvin leikkisä, nokkela ja miellyttämisen haluinen, jota oli mukava hoitaa, käsitellä ja ratsastaa. Sen askeleet eivät kuitenkaan olleet kovin miellyttävät istua, mutta tamman kapasiteetti ylti kouluradoille, joilta vasta vanhemmalla iällä alkoi saada monia hyviä sijoituksia. Wemmaa oltiin kokeiltu alkuaikoina myös valjakkoajossa, mutta siinä lajissa tamma ei pärjännyt kovin hyvin.

ie. Sonagres Egend eli tutummin Sona oli rauhallinen, hellyydenkipeä ja helposti ihmiselle nöyrtyvä tamma. Sen kanssa pystyi turvallisesti niin vääntämään koulua, hyppäämään kuin käymään leppoisilla maastoretkilläkin: Sona ei säikkynyt tai temppuillut lähes lainkaan. Tamman tunnisti kimosta värisävystään ja suurista papurikkotäplistään sekä ohuesta ja laineikkaasta harjastaan, joka laskeutui kauniisti tamman kaulaa vasten. Sona ei silti kauniista ulkomuodostaan ja hyvästä rakenteestaan huolimatta kiertänyt hirveän monissa näyttelyissä, vaan kisasi paljon koulua saavuttaen hyviä sijoituksia pitkin Euroopan maita ja mantuja.

iei. Absolut Destroyer oli lähes valkoiseksi luokiteltavan karvapeitteen ja pitkän puoleisen vaalean harjan omistava ori, joka kilpaili ahkerasti kouluratsastuksessa 4 vuotta, kunnes kaatui pahasti ja sai parantumattoman jännevamman. Tapaturman jälkeen Abe toimi hetken aikaa siitosorina, jonka jälkeen se myytiin harrasteratsuksi kevyeen käyttöön. Lyhyen uransa aikana Abe sai kuitenkin jonkin verran menestystä kouluratsastuksessa, mutta jälkeläisiä ori ehti saamaan vain 5.

iee. Silk Egend oli lempeä ja hyvin varsoistaan huolta pitänyt siitostamma, joka kilpaili nuorempana paljon koulua saavuttaen hyviä sijoituksia. Sen lempeä ja nöyrä luonne jäi monen sen tavanneen mieleen ja samoin ratsuna Sinde toimi aina rauhallisesti ja ihmistä kunnioittaen, eikä sen tapana ollut hangoitella vastaan. Kertakaikkiaan täydellinen rautias siitostamma, jonka jälkeläislistassa on monia menestyneitä nimiä.

i. Through the Heart oli leikkisä, iloinen ja varsin vilkas tummaruunikko holsteiner, joka nautti huomion keskipisteenä olemisesta. Se toi paljon lisäiloa (tai huokauksia) omalla persoonallaan sinne, missä ikinä sattuikaan kulkemaan. Orii muutti elinaikanaan useita kertoja paikasta toiseen, mutta se ei tuntunut rohkeaa persoonaa liiemmin haittaavan. Herosta sukeutui lopulta hieno kouluratojen macho, joka kiersi maailmaa kilpailujen perässä. Aktiivisen ja tapahtumarikkaan nuoruutensa jälkeen ori sai viettää eläkepäiviään astuen tammoja ja pysyen saman siittolan hoivissa. Hero sai peräti 12 varsaa, joista useat saivat menestystä näyttelyistä ja kilpailuista.

ii. Heartbeatista odotettiin jo varsana paljon, koska sen isä oli menestynyt poikkeuksellisen hyvin näyttelyissä ja ansainnut itselleen hyvän maineen kysyttynä jalostushevosena. Suunnitelmat raudikon Heartbeatin tulevaisuudesta menivät kuitenkin jo orin 3 - vuotiskeväänä hukkaan, sillä se joutui pieneen onnettomuuteen, eikä sitä haluttu rasittaa kiertelemällä näyttelyissä. Ori saatiin kuitenkin hyvään kuntoon jo vuodessa maasto-onnettomuuden jälkeen, ja toiveikkuuden pystyi aistimaan orin omistajan silmistä. Silti hän ei koskaan vienyt Heartbeatia näyttelyihin, vaan oriista tuli vaativan tason kouluratsu, joka pääsi kiertämään muutamat kisat ratsastajansa kanssa. Jälkeläisiä ei orille siunaantunut kuin muutama, mutta sitäkin kallisarvoisempia ja upealuontoisia.

ie. Mia's Loven kaunis ja siro ulkomuoto herätti jopa hieman arabimaisia piirteitä katsojan silmissä, kun se juoksi aidanviertä niin kovin kevyesti. Tamma oli sävyltään lähes musta tummaruunikko, joka eli elämänsä pienessä puoliverisiittolassa Saksassa. Love ei kuitenkaan kovin paljoa kotonansa oleillut, koska tamma kilpaili kouluratsuna useamman vuoden ajan aktiivisesti. Se ehti kerätä monia sijoituksia ja parisen voittoakin joistakin luokista, kunnes siirtyi jalostuskäyttöön täyttäessään 14. Tammaa ei liikaa voinut kehua siitostammana, koska se oli aina uskomattoman lempeä ja rakastava jokaista pikkuista varsaansa kohtaan. Vaikka se ei saanutkaan kovin montaa jälkeläistä, olivat kaikki sen varsoista terveitä ja hyvinvoivia.

e. Valliance osasi todella olla kouluhevonen: ja sen se myös mielellään näytti. Vaaleanruunikko tamma tuntui vain leijuvan kouluradoilla lihaksikkaasta olomuodostaan huolimatta ja sen notkeus ja tasapaino herättivät monessa ihastusta. Valliancen oli kouluttanut ammattikouluvalmentaja, joka kilpaili tammalla ahkerasti ja menestyksellä. Se saavutti niin alue kuin kansainvälisiäkin sijoituksia ja kilpaili aina GP tasolle saakka. Tamma joutui kuitenkin 15:n vuoden vanhana jättämään taakseen tutun kotitallinsa, ja muuttamaan Hollantiin hevosen ostaneelle siittolalle. Siellä ollessaan Valliancen nimi piirtyi monen puoliverisen sukuun, ja sai tammana paljon arvostusta vielä vanhuuden päivilläänkin.

ei. Cardíaco oli punertavan sävyinen rautias ori, joka kiersi maailmaa eri värisiä ruusukkeita napsien. Se oli luonteeltaan nöyrä, yhteistyökykyinen ja leppoisa ori, jota ei välttämättä oriiksi olisi luonteen perusteella ainakaan heti epäillyt. Cardíaco ei liiemmin liehitellyt tammoja kisapaikoilla, vaan pystyi keskittymään ratsastajaansa täydellä teholla. Kouluratsun ura sujui oriin kannalta todella hyvin, ja jälkeläisiä ehti sille kertyä reilusti yli viitisenkymmentä. Nämä Cardíacon jälkeläiset tunnetaan parhaiten hyvistä kouluratsun ominaisuuksista sekä järkevästä luonteesta.

ee. Outside in Party vietti varsa-aikansa yksityisellä omistajalla, joka oli ostanut tamman suoraan Saksasta. Tamma oli jo nuorena vähän omalaatuinen tapauksensa, jota olisi voinut sanoa myös hyvin mielenkiintoiseksi. Sen silmät olivat suuret ja tummat, mutta koko hevonen oli niin vaalea ruunikko, että sitä olisi jo voinut luulla ruunivoikoksi. Partylla kilpailtiin ahkeran valmentautumisen lisäksi jonkin verran koulukilpailuissa, mutta enemmän se sai nauttia oleilusta ja ruutininomaisista päivistä kotitallilla. Myöhemmin Party päätyi muutaman mutkan kautta Hollantilaiselle siittolalle, mutta vain pariksi vuodeksi, sillä tamma menehtyi 16 - vuotiaana ähkyyn. Sitä ennen se oli kuitenkin saanut muutamia jälkeläisiä, joista yksi oli Valliance.

Trostlos' Metal Master
holst-o, s. 12.06.2016
i. Manslaughter von Gateaway
om. Trostlos Holsteiners

Kilpailut

31.05.2016 - KRJ Cup Hukkapuro - Int I - 13/181
31.07.2016 - KRJ Cup Fiktio - PSG - 6/76

Ella on kilpaillut maksimitasolleen porrastetuissa.
Ominaisuuspisteet kouluratsastuksessa: 4917.1p (vt. 9)

Päiväkirja & valmennukset

27.06.2016 Aamuratsastusta // Kirjoittaja tallityttö Mary (Rinaz)
Vedin tummanruskeat pitkät hiukseni poninhännälle samalla, kun talsin pienessä aamuväsymyksessä satulahuoneeseen. Huokaisin helpotuksesta, kun näin Katen, yhden tallityöntekijöistä, kippaavan höyryävän kuumaa teetä räikeän punaiseen kuppiin.
"Et varmaan kieltäydy, jos laitan sullekin?" Kate sanoi virnuillen teetä kaipaavalle ilmeelleni ja nappasi toisen kupin pienestä tiskikaapista.
" Olenko joskus aamulla kieltäytynyt teekupposesta?" vastasin samalla, kun Kate ojensi minulle lämpimän kupin.
"Et taida olla, ja siksi teepussit ovat aina lopussa", hän sanoi hymyillen ja hörppäsi varovasti omaa teetään. Istuimme hetken aikaa satulahuoneen punaisen haalistuneella sohvalla jutellen ja hörppien juomiamme, kunnes oli jo korkea aika tallitöiden tekemiseen.

Tunnin kuluttua olin saanut vietyä useita hevosia tarhoihin ja muutamat karsinatkin siivottua, joten tallustelin Ellan karsinalle. Ruunikko puoliveritamma nuuhki kättäni kaltereiden välistä uteliaana, joten rapsutin sitä turvasta. Nappasin violetin värisen riimun ja narun ovesta, samalla kun liu'utin oven auki. Sujautin riimun tamman päähän, jotta voin taluttaa sen vesariin harjattavaksi. Ella käveli rauhallisin askelin vesariin, jossa laitoin sen kiinni kummaltakin puolelta. Vesarin takaosassa oleva harmaa ovi oli hieman raollaan, joten näin että ulkona oli alkanut hieman tihuttaa vettä. Harjasin Ellan nopeasti pehmeällä harjalla läpi, tarkastin kaviot ja yleiskunnon, jonka jälkeen hain tamman varusteet satulahuoneesta. Nostin kiiltävän mustan koulusatulan liiloine huopineen ja ylisöpöine pinkkeine jalustimineen tamman selkään. Se reagoi siihen malttamattomana kilistellen kettinkejään, koska satulan laitto tarkoittaa liikuntaa ja liikunta tarkoittaa hauskanpitoa, ainakin Ellan mielestä. Laskin violetin riimun tamman kaulalle, jotta voin sujauttaa mustat nivelillä varustetut suitset sen päähän. Taputin Ellaa kaulalle, ennen kuin irrotin sen kettingeistä.

Maneesissa oli minun ja Ellan lisäksi Martin, yksi kouluratsastajistamme, treenaamassa Herkolla. Musta ori liikkui hienosti Martinin alla, enkä voinut kuin ihailla hänen taituruuttaan hevosten parissa. Heillä näytti olevan väistöjen harjoitteleminen kyseessä, ja Herkko väisti oikein kivan näköisesti.
Verryttelin Ellaa paljon ympyröillä ja siirtymisillä, jotta aamukankeus ja viimeiset unihiekan rippeet lähtisivät tammasta (kröhm.. myös minusta), ja tein paljon suunnanvaihdoksia. Tamma tuntui hivenen hidastempoiselta ja oli vähän pohkeen takana, joten jouduin herättelemään sitä puolipidätteillä. Siirryin keskiympyrälle pois uralla laukkaavan Herkon tieltä, ja annoin tammalle laukka-avut. Ella nosti päätään ja ampaisi laukkaan reippaasti, joten en pidätellyt sen energiaa. Tamman korvat suuntautuivat eteenpäin ja annoin istuntani mukautua sen tasaisiin askeleisiin. Kokeilin koota laukkaa pohkeella ja istunnalla, mutta tarvitsin avukseni myös pidätteitä ohjilla, jotta sain Ellan malttamaan ja kohdistamaan energiaansa ylöspäin. Houkuttelin sen kaulaa hieman alemmas tämän hetkiseltä pilvenpiirtäjä-tasolta ja tamma pyöristi niskaansa hienosti. Laukkasin ja ravailin vielä hetken, antaen tamman kulkea matalassa muodossa. Annoin sen lopulta laskea käyntiin ja huomasin Martinin loppuverkkailevan Herkkoa. Orin kaula ja ryntäät kiilsivät hiestä, ja sen suuta ympäröi ohut vaahtokerros. Ella ei juurikaan hionnut, mutta senkin suu oli pienessä vaahdossa. Ohjasin Ellan pituushalkaisijalle, jossa laskeuduin alas tamman selästä. Silittelin sen ruskeaa kaulaa ja annoin taskustani pienen porkkananpalan kiitokseksi.

Ulkona tuuli kahisutti läheisten omenapuiden lehtiä, kun kävelin Ellan kanssa puiden ohitse hiekkatielle, joka johti maneesin takana olevaan havumetsään. Täällä tuoksui kuusen mieto metsäinen tuoksu, joka voimistui aina sateen jälkeen. Ilma oli hieman viileä, mutta viileys ei päässyt tunkeutumaan vaaleansinisen takkini läpi. Ellan kanssa on mukavaa aina ratsastuksen jälkeen päästä pienelle palauttelevalle maastokävelylle, koska tamma haltsaa lungisti ottamisen vähemmän jalon taidon.