Through the Acacia
kuollut 27.10.2019
| Nimi: | Through the Acacia | Rekisterinumero: | VH16-044-0038 |
| Kutsumanimi: | Akasia | Kasvattaja: | evm |
| Rotu: | Holsteiner | Omistaja: | Rinaz VRL-13627 |
| Syntymäaika: | 09.02.2016 13 v. | Painotus: | kouluratsastus |
| Sukupuoli: | tamma | Koulutustaso: | Intermediate I |
| Säkäkorkeus: | 166 cm | Väri: | ruunikko |
KRJ-I tammikuun tilaisuudessa pistein:
8 + 41 + 18 + 20 + 15 = 102 p.
8 + 41 + 18 + 20 + 15 = 102 p.
Aikuinen hevonen, joka käyttäytyy kuin kaksivuotiaan tasolle taantunut. Näin voidaan kuvata meidän Akasiaa, tuota kaunista ruunikkoa hosteinertammaa. Perusluonteeltaan neitokainen on leikkisä ilopilleri, varustettuna ylitse vuotavalla sosiaalisuudella. Tamma viihtyy hyvin muiden hevosten seurassa, eikä kaksijalkaisetkaan ole yhtään sen hullumpaa seuraa, jos Akasialta mielipidettä kysytään.
Hoitaessa Akasia käyttäytyy kuin mikäkin pieni vauva - se ei millään jaksaisi seisoa edes pientä hetkeä paikoillaan ja pitkästyminen hiipii kulman takaa jo siinä vaiheessa, kun hoitaja edes vilauttaa harjaa tai kumisukaa. Pitkästyessään Akasialla on paha tapa alkaa kuopimaan maata, mutta tällöin tilanne korjaantuu päättäväisellä komentamisella. Jos maan kuopiminen kielletään, yrittää Akasia aloittaa ympäriinsä hyrräämisen ja tämän takia tamma on hyvä pitää kiinni sidottuna hoitotoimien ajan - muuten mistään ei tule mitään. Kun säheltäminen on poistettu Akasian listalta, kannattaa myös kaikki mahdolliset irtotavarat kuljettaa tamman ulottumattomiin. Jos neitokainen ei mitään muuta keksi, se alkaa viskomaan ja kaatamaan tavaroita. Tamman malttamattomuus aiheuttaa usein harmaita haituvia hoitajalleen, joten huumorintajua sen kanssa tarvitaan ja roimasti!
Ratsuna Akasia on (ei varmasti hankala arvata) energinen ja eteenpäin pyrkivä tapaus. Siitä huolimatta tamma on mukava ratsu, mutta paljon töitä sen kanssa joutuu tekemään, jos haluaa saada mitään aikaan. Akasia on herkkä avuille ja liian ronskit otteet saa sen helposti hermostumaan, jolloin odotettavissa voi olla joko pelkkää tottelemattomuutta tai pahimmassa tapauksessa protestina lennokkaita pukkeja. Painotukseltaan tamma on kouluratsu, mutta silloin tällöin sen mieltä virkistetään myös esteiden parissa. Akasian itsensä mielestä tosin maastoilu on parasta huvia ja työtä, ja siellä tamma käyttäytyy yllättävän fiksusti.
Kilpailupaikalla tamma on oma kärsimätön itsensä, mutta silti se on helposti käsiteltävissä. Pääosin tamma keskittyy työntekoon täysillä, olipa tilanne mikä tahansa, mutta kilpailupaikalla sen huomio saattaa kiinnittyä ulkopuolisiin häiriötekijöihin, etenkin toisiin hevosiin. Akasialle täytyy heti alusta asti kertoa, että nyt ollaan töissä, jolloin se keskittyy ja antaa kaikkensa.
Luonne © Minja.E
Hoitaessa Akasia käyttäytyy kuin mikäkin pieni vauva - se ei millään jaksaisi seisoa edes pientä hetkeä paikoillaan ja pitkästyminen hiipii kulman takaa jo siinä vaiheessa, kun hoitaja edes vilauttaa harjaa tai kumisukaa. Pitkästyessään Akasialla on paha tapa alkaa kuopimaan maata, mutta tällöin tilanne korjaantuu päättäväisellä komentamisella. Jos maan kuopiminen kielletään, yrittää Akasia aloittaa ympäriinsä hyrräämisen ja tämän takia tamma on hyvä pitää kiinni sidottuna hoitotoimien ajan - muuten mistään ei tule mitään. Kun säheltäminen on poistettu Akasian listalta, kannattaa myös kaikki mahdolliset irtotavarat kuljettaa tamman ulottumattomiin. Jos neitokainen ei mitään muuta keksi, se alkaa viskomaan ja kaatamaan tavaroita. Tamman malttamattomuus aiheuttaa usein harmaita haituvia hoitajalleen, joten huumorintajua sen kanssa tarvitaan ja roimasti!
Ratsuna Akasia on (ei varmasti hankala arvata) energinen ja eteenpäin pyrkivä tapaus. Siitä huolimatta tamma on mukava ratsu, mutta paljon töitä sen kanssa joutuu tekemään, jos haluaa saada mitään aikaan. Akasia on herkkä avuille ja liian ronskit otteet saa sen helposti hermostumaan, jolloin odotettavissa voi olla joko pelkkää tottelemattomuutta tai pahimmassa tapauksessa protestina lennokkaita pukkeja. Painotukseltaan tamma on kouluratsu, mutta silloin tällöin sen mieltä virkistetään myös esteiden parissa. Akasian itsensä mielestä tosin maastoilu on parasta huvia ja työtä, ja siellä tamma käyttäytyy yllättävän fiksusti.
Kilpailupaikalla tamma on oma kärsimätön itsensä, mutta silti se on helposti käsiteltävissä. Pääosin tamma keskittyy työntekoon täysillä, olipa tilanne mikä tahansa, mutta kilpailupaikalla sen huomio saattaa kiinnittyä ulkopuolisiin häiriötekijöihin, etenkin toisiin hevosiin. Akasialle täytyy heti alusta asti kertoa, että nyt ollaan töissä, jolloin se keskittyy ja antaa kaikkensa.
Luonne © Minja.E
Sukutaulu & jälkeläiset
| i. Through the Heart (trn, holst) | ii. Heartbeat (r, holst) | iii. |
| iie. | ie. Mia's Love (trn, holst) | iei. |
| iee. | ||
| e. Valliance (rn, holst) | ei. Cardíaco (r, holst) | eii. |
| eie. | ee. Outside in Party (rn, holst) | eei. |
| eee. |
i. Through the Heart oli leikkisä, iloinen ja varsin vilkas tummaruunikko holsteiner, joka nautti huomion keskipisteenä olemisesta. Se toi paljon lisäiloa (tai huokauksia) omalla persoonallaan sinne, missä ikinä sattuikaan kulkemaan. Orii muutti elinaikanaan useita kertoja paikasta toiseen, mutta se ei tuntunut rohkeaa persoonaa liiemmin haittaavan. Herosta sukeutui lopulta hieno kouluratojen macho, joka kiersi maailmaa kilpailujen perässä. Aktiivisen ja tapahtumarikkaan nuoruutensa jälkeen ori sai viettää eläkepäiviään astuen tammoja ja pysyen saman siittolan hoivissa. Hero sai peräti 12 varsaa, joista useat saivat menestystä näyttelyistä ja kilpailuista.
ii. Heartbeatista odotettiin jo varsana paljon, koska sen isä oli menestynyt poikkeuksellisen hyvin näyttelyissä ja ansainnut itselleen hyvän maineen kysyttynä jalostushevosena. Suunnitelmat raudikon Heartbeatin tulevaisuudesta menivät kuitenkin jo orin 3 - vuotiskeväänä hukkaan, sillä se joutui pieneen onnettomuuteen, eikä sitä haluttu rasittaa kiertelemällä näyttelyissä. Ori saatiin kuitenkin hyvään kuntoon jo vuodessa maasto-onnettomuuden jälkeen, ja toiveikkuuden pystyi aistimaan orin omistajan silmistä. Silti hän ei koskaan vienyt Heartbeatia näyttelyihin, vaan oriista tuli vaativan tason kouluratsu, joka pääsi kiertämään muutamat kisat ratsastajansa kanssa. Jälkeläisiä ei orille siunaantunut kuin muutama, mutta sitäkin kallisarvoisempia ja upealuontoisia.
ie. Mia's Loven kaunis ja siro ulkomuoto herätti jopa hieman arabimaisia piirteitä katsojan silmissä, kun se juoksi aidanviertä niin kovin kevyesti. Tamma oli sävyltään lähes musta tummaruunikko, joka eli elämänsä pienessä puoliverisiittolassa Saksassa. Love ei kuitenkaan kovin paljoa kotonansa oleillut, koska tamma kilpaili kouluratsuna useamman vuoden ajan aktiivisesti. Se ehti kerätä monia sijoituksia ja parisen voittoakin joistakin luokista, kunnes siirtyi jalostuskäyttöön täyttäessään 14. Tammaa ei liikaa voinut kehua siitostammana, koska se oli aina uskomattoman lempeä ja rakastava jokaista pikkuista varsaansa kohtaan. Vaikka se ei saanutkaan kovin montaa jälkeläistä, olivat kaikki sen varsoista terveitä ja hyvinvoivia.
e. Valliance osasi todella olla kouluhevonen: ja sen se myös mielellään näytti. Vaaleanruunikko tamma tuntui vain leijuvan kouluradoilla lihaksikkaasta olomuodostaan huolimatta ja sen notkeus ja tasapaino herättivät monessa ihastusta. Valliancen oli kouluttanut ammattikouluvalmentaja, joka kilpaili tammalla ahkerasti ja menestyksellä. Se saavutti niin alue kuin kansainvälisiäkin sijoituksia ja kilpaili aina GP tasolle saakka. Tamma joutui kuitenkin 15:n vuoden vanhana jättämään taakseen tutun kotitallinsa, ja muuttamaan Hollantiin hevosen ostaneelle siittolalle. Siellä ollessaan Valliancen nimi piirtyi monen puoliverisen sukuun, ja sai tammana paljon arvostusta vielä vanhuuden päivilläänkin.
ei. Cardíaco oli punertavan sävyinen rautias ori, joka kiersi maailmaa eri värisiä ruusukkeita napsien. Se oli luonteeltaan nöyrä, yhteistyökykyinen ja leppoisa ori, jota ei välttämättä oriiksi olisi luonteen perusteella ainakaan heti epäillyt. Cardíaco ei liiemmin liehitellyt tammoja kisapaikoilla, vaan pystyi keskittymään ratsastajaansa täydellä teholla. Kouluratsun ura sujui oriin kannalta todella hyvin, ja jälkeläisiä ehti sille kertyä reilusti yli viitisenkymmentä. Nämä Cardíacon jälkeläiset tunnetaan parhaiten hyvistä kouluratsun ominaisuuksista sekä järkevästä luonteesta.
ee. Outside in Party vietti varsa-aikansa yksityisellä omistajalla, joka oli ostanut tamman suoraan Saksasta. Tamma oli jo nuorena vähän omalaatuinen tapauksensa, jota olisi voinut sanoa myös hyvin mielenkiintoiseksi. Sen silmät olivat suuret ja tummat, mutta koko hevonen oli niin vaalea ruunikko, että sitä olisi jo voinut luulla ruunivoikoksi. Partylla kilpailtiin ahkeran valmentautumisen lisäksi jonkin verran koulukilpailuissa, mutta enemmän se sai nauttia oleilusta ja ruutininomaisista päivistä kotitallilla. Myöhemmin Party päätyi muutaman mutkan kautta hollantilaiselle siittolalle, mutta vain pariksi vuodeksi, sillä tamma menehtyi 16 - vuotiaana ähkyyn. Sitä ennen se oli kuitenkin saanut muutamia jälkeläisiä, joista yksi oli Valliance.
ii. Heartbeatista odotettiin jo varsana paljon, koska sen isä oli menestynyt poikkeuksellisen hyvin näyttelyissä ja ansainnut itselleen hyvän maineen kysyttynä jalostushevosena. Suunnitelmat raudikon Heartbeatin tulevaisuudesta menivät kuitenkin jo orin 3 - vuotiskeväänä hukkaan, sillä se joutui pieneen onnettomuuteen, eikä sitä haluttu rasittaa kiertelemällä näyttelyissä. Ori saatiin kuitenkin hyvään kuntoon jo vuodessa maasto-onnettomuuden jälkeen, ja toiveikkuuden pystyi aistimaan orin omistajan silmistä. Silti hän ei koskaan vienyt Heartbeatia näyttelyihin, vaan oriista tuli vaativan tason kouluratsu, joka pääsi kiertämään muutamat kisat ratsastajansa kanssa. Jälkeläisiä ei orille siunaantunut kuin muutama, mutta sitäkin kallisarvoisempia ja upealuontoisia.
ie. Mia's Loven kaunis ja siro ulkomuoto herätti jopa hieman arabimaisia piirteitä katsojan silmissä, kun se juoksi aidanviertä niin kovin kevyesti. Tamma oli sävyltään lähes musta tummaruunikko, joka eli elämänsä pienessä puoliverisiittolassa Saksassa. Love ei kuitenkaan kovin paljoa kotonansa oleillut, koska tamma kilpaili kouluratsuna useamman vuoden ajan aktiivisesti. Se ehti kerätä monia sijoituksia ja parisen voittoakin joistakin luokista, kunnes siirtyi jalostuskäyttöön täyttäessään 14. Tammaa ei liikaa voinut kehua siitostammana, koska se oli aina uskomattoman lempeä ja rakastava jokaista pikkuista varsaansa kohtaan. Vaikka se ei saanutkaan kovin montaa jälkeläistä, olivat kaikki sen varsoista terveitä ja hyvinvoivia.
e. Valliance osasi todella olla kouluhevonen: ja sen se myös mielellään näytti. Vaaleanruunikko tamma tuntui vain leijuvan kouluradoilla lihaksikkaasta olomuodostaan huolimatta ja sen notkeus ja tasapaino herättivät monessa ihastusta. Valliancen oli kouluttanut ammattikouluvalmentaja, joka kilpaili tammalla ahkerasti ja menestyksellä. Se saavutti niin alue kuin kansainvälisiäkin sijoituksia ja kilpaili aina GP tasolle saakka. Tamma joutui kuitenkin 15:n vuoden vanhana jättämään taakseen tutun kotitallinsa, ja muuttamaan Hollantiin hevosen ostaneelle siittolalle. Siellä ollessaan Valliancen nimi piirtyi monen puoliverisen sukuun, ja sai tammana paljon arvostusta vielä vanhuuden päivilläänkin.
ei. Cardíaco oli punertavan sävyinen rautias ori, joka kiersi maailmaa eri värisiä ruusukkeita napsien. Se oli luonteeltaan nöyrä, yhteistyökykyinen ja leppoisa ori, jota ei välttämättä oriiksi olisi luonteen perusteella ainakaan heti epäillyt. Cardíaco ei liiemmin liehitellyt tammoja kisapaikoilla, vaan pystyi keskittymään ratsastajaansa täydellä teholla. Kouluratsun ura sujui oriin kannalta todella hyvin, ja jälkeläisiä ehti sille kertyä reilusti yli viitisenkymmentä. Nämä Cardíacon jälkeläiset tunnetaan parhaiten hyvistä kouluratsun ominaisuuksista sekä järkevästä luonteesta.
ee. Outside in Party vietti varsa-aikansa yksityisellä omistajalla, joka oli ostanut tamman suoraan Saksasta. Tamma oli jo nuorena vähän omalaatuinen tapauksensa, jota olisi voinut sanoa myös hyvin mielenkiintoiseksi. Sen silmät olivat suuret ja tummat, mutta koko hevonen oli niin vaalea ruunikko, että sitä olisi jo voinut luulla ruunivoikoksi. Partylla kilpailtiin ahkeran valmentautumisen lisäksi jonkin verran koulukilpailuissa, mutta enemmän se sai nauttia oleilusta ja ruutininomaisista päivistä kotitallilla. Myöhemmin Party päätyi muutaman mutkan kautta hollantilaiselle siittolalle, mutta vain pariksi vuodeksi, sillä tamma menehtyi 16 - vuotiaana ähkyyn. Sitä ennen se oli kuitenkin saanut muutamia jälkeläisiä, joista yksi oli Valliance.
Kilpailut
KRJ Cup - sijoitukset
30.09.2016 - KRJ Cup Oldfinion Dressage - PSG - 4/68
Akasia on kilpaillut maksimitasolleen kouluratsastuksessa.
ominaisuuspisteet: 4646.56p (vt. 9)
VH16-044-0038
30.09.2016 - KRJ Cup Oldfinion Dressage - PSG - 4/68
Akasia on kilpaillut maksimitasolleen kouluratsastuksessa.
ominaisuuspisteet: 4646.56p (vt. 9)
VH16-044-0038
Päiväkirja & valmennukset
14.09.2016 Eläinlääkärikäynti // kirjoittajana Cassidy
Tulin hieromaan Through The Acacian. Hevonen sähläsi alkuun kaikenlaista, mutta rentoutui aloitettuani hieromisen. Lavat olivat tosiaan vähän jumissa, mutta sain ne rentoutettua ja avattua kaikki jumit. Koko hevonen rentoutui hyvin ja sain Akasian rennoksi kokonaan.
04.09.2016. Esteratsastusta // kirjoittajana omistaja
"Sooh, ota kiinni edestä!" huusin kentän keskeltä Saralle, joka ratsasti ruunikkoa energistä tammaa. Akasia lähestyi matalaa innaria turhan suuressa laukassa, mutta jotenkin ratsukko selvitti tiensä puomien ja kavalettien seasta. Jo alkuverryttelyn aikana tamma oli ollut pingottunut ja jännittynyt, mikä johtui luultavasti viikon kestäneestä rennommasta jaksosta. Tammalla kun oli muutamia jumeja lihaksissaan ja niiden takia liikuntamuoto oli ollut viime viikon ajan lähes pelkkää kävelemistä. Käskin ratsukkoa tulemaan innarin tällä kertaa uudestaan niin, että lähestyminen rauhoitettaisiin tarvittavalla määrällä voltteja ennen ensimmäistä puomia. Näin lähestyminen saatiin paremmaksi ja innarin välit eivät käyneet enää ahtaiksi.
Katselin valkoiseen estetolppaan nojaillen, kun Akasia lähestyi vihreävalkoista kavalettia, joka oli kasattu sokeripalojen päälle. Sara oli paljon parempi esteratsastaja kuin minä, joten minusta ei opettajana ehkä kauheasti hyötyä ollut. Pystyin huomauttelemaan istunnasta ja estelaukasta, mutta muuten tyydyin vain katselemaan. Sara jarrutti puolipidätteillä vauhdikasta tammaa, joka kouluratsuna lyhensi vaivatta askellustaan. Ratsukko suoritti kahden laukka-askeleen kavalettisarjan vaivatta ja sopivalla temmolla. Kavaleteilta matka jatkui lyhyelle radalle, joka alkoi pienellä pystyllä (30 cm). Akasia oli hyvin mukana menossa, mutta vähän liiankin: hypystä tuli laaka kaukaisen ponnistuspaikan johdosta. Ratsastaja sai tamman laukka-askeleet kuitenkin hyvin sopimaan tälle suhteutetulle linjalle, jonka toinen osa oli ristikko. Sekin sujui vaivatta ja matka jatkui kaarteen läpi vasemmalle pystylle, jonka alla oli sininen vesimatto. Tamman huomattua tämän kammotuksen se lyhensi laukkaa ja pysähtyi. Akasia heitti päätään ylöspäin ja koitti nousta pystyyn, joten Sara ojentautui kaulaa kohti ja laski käsiään alas ohjista vetämättä. Kävelin tamman luokse ja otin ohjista kiinni.
"Voi meidän Akasiaa kun pelkää vesimattoa!" sanoin rauhalliseen äänensävyyn samalla, kun vaaleahiuksinen tyttö istui satulassa tukevasti. Tamma seisoi kaikilla neljällä jalallaan ja kallisti päätään katsoakseen vesimattoa tarkemmin. Lähdimme kävelemään estettä kohti, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Tamma pälyili sitä koko matkan, mutta päästyämme esteen eteen, se laski turpansa koskettamaan mattoa. Tamman kieli työntyi ulos suusta ja se alkoi loiskuttaa vettä kielellään.
"Eiköhän se nyt oo sujut vesimaton kanssa" Sara sanoi hymynkare suupielessään. Tamman loiskuteltua vettä tarpeeksi, ei esteen ylitys ollut enää ongelma. Ratsukko tuli radan uudestaan sujuvasti ilman epäröintiä, eikä vesimattoon enää reagoitu sen ihmeellisemmin.
17.08.2016 Kouluvalmennus // valmentajana narri
Holsteintamma Akasia oli minulle täysin uusi tuttavuus omistajansa Rinazin kanssa. Tamma vaikutti kuitenkin jo verryttelyssä osaavalta, energiseltä ja herkältä tapaukselta, jolta piti pyytää asioita nätisti, jotta ne onnistuisivat. Verryttelyssä tamma meinasi hieman harppoa ratsastajansa alta pois, se ei ehdottomasti ollut ohjan ja pohkeen välissä vaan reilusti sen edellä, ainakin maalissa asti jo. Pyysin Rinazia tekemään siirtymisiä pääasiassa suoralla uralla, jotta Akasia vähän hidastaisi tahtiaan ja alkaisi kuunnella apuja sen sijaan, että se ennakoi jokaista asiaa tehden kaiken kiireellä.
Akasia alkoi rauhoittua pikku hiljaa Rinazin pyytäessä sitä käyntiin, raviin, laukkaan ja takaisin käyntiin pehmein, mutta määrätietoisin avuin. Tamma alkoi suunnata energiaansa enemmän liikkeeseen takaosalla ja selällä kuin pelkkään eteen kulkemiseen, mikä luonnollisesti oli tavoitteemmekin.
Päivän sana olivat laukanvaihdot joka askeleella ja piruetti. Tarkoitus oli ratsastaa kootussa laukassa pituushalkaisijalle, ottaa kolme laukanvaihtoa askeleessa ensimmäsellä puoliskolla, valmistella toiselle puoliskolle piruetti ja suorittaa se. Akasian koottu laukka oli makuuni hieman liiaksi eteen, ei ylös, suuntautuvaa, mutta laukanvaihdot olivat hyviä ja tasapainoisia. Piruetissa näkyi kuitenkin, että liikettä olisi pitänyt koota enemmän, sillä takajalat eivät pysyneet oikeastaan edes lähellä samaa pistettä tamman suorittaessa piruettia.
Valmennuksen edetessä keskityimme siihen, että Rinaz saisi koottua Akasian laukkaa tarpeeksi puhtaaseen piruettiin. Energisen tamman kohdalla ongelma meinasi olla siinä, että se oli turhan innokkaasti suuntaamassa jo seuraavaan tehtävään. Huolellisilla puolipidätteillä ja Rinazin vatsalihasten perusteellisella rääkillä tamma kuitenkin suoritti kaksi perättäistä, hienoa piruettia – se riitti, hyvään suoritukseen on ilo lopettaa.
01.07.2016 Kuvauspäivä // kirjoittajana omistaja
Aamuinen pilvinen ja sateinen sää oli vaihtunut hetki sitten pilvien hajaantumiseen ja auringon esiin pilkahtelemiseen. Vaikka aurinko paistoikin, ei ilma ollut silti erityisen lämmin. Harjailin Akasiaa ulkona hoitopuomilla, joka oli vielä hieman kostea sateen jäljiltä. Tammankin karva oli nihkeää ja kosteaa, koska se oli sateesta huolimatta saanut viettää aamunsa tarhassa muiden tammojen kanssa. Harjasin Akasian kauttaaltaan pehmeällä harjalla läpi, jonka jälkeen tarkastin kaviot. Olin suunnitellut kuvaavani hevosia testatakseni uutta järkkäriäni, ja Akasia saisi luvan olla ensimmäinen kuvauskohteeni.
Pyysin tallityttö Marya toimimaan tamman pitelijänä, kun kuvaisin sitä. Kuvien taustaksi halusin omenapuita, joten ei auttanut kuin viedä tamma oman taloni pihaan, joka sijaitsee aivan tallirakennuksien lähellä. Kolmen koplana kävelimme hiekkatietä pitkin eilen ajetulle nurmikolle ja mietimme sopivaa paikkaa kuvien taustalle. Löysimme kivan kohdan omenapuiden katveesta, joten pyysin Marya asettelemaan Akasian kivasti, aivan kuin oikeissa näyttelyissä. Tamman tuntien se ei sujunut mitenkään vaivattomasti, koska se pyöri ja hyöri ja käänteli päätään uteliaana. Tähän olin kuitenkin varautunut, joten nostettuani kameran silmieni tasolle, rapistelin karkkipaperia kädessäni. Tamma nosti välittömästi päätään ja käänsi korvansa suuntaani. Otin muutamat kuvat koko hevosesta, ja parit otokset myös sen päästä. Mary rauhoitteli tammaa puhelemalla sille ja antamalle kiitokseksi seisomisesta porkkananpalan.
"Ihmeen hyvin se jaksoi lopulta seistä", Mary totesi silitellen Akasian ruskeaa kaulaa.
"Niin jaksoi ja kuvatkin taisivat onnistua ihan ookoo..", sanoin samalla kun selasin kuvia kamerastani. Vaikka kamera onkin pieni ja enemmän käytännöllinen kuin ammattimainen, tuli kuvista hyvälaatuisia ja oikein kivoja. Hyvien liikekuvien saamisessa voikin kestää pidempään, koska kameroiden ja valokuvien maailma on minulle sen verran vieras.
Tulin hieromaan Through The Acacian. Hevonen sähläsi alkuun kaikenlaista, mutta rentoutui aloitettuani hieromisen. Lavat olivat tosiaan vähän jumissa, mutta sain ne rentoutettua ja avattua kaikki jumit. Koko hevonen rentoutui hyvin ja sain Akasian rennoksi kokonaan.
04.09.2016. Esteratsastusta // kirjoittajana omistaja
"Sooh, ota kiinni edestä!" huusin kentän keskeltä Saralle, joka ratsasti ruunikkoa energistä tammaa. Akasia lähestyi matalaa innaria turhan suuressa laukassa, mutta jotenkin ratsukko selvitti tiensä puomien ja kavalettien seasta. Jo alkuverryttelyn aikana tamma oli ollut pingottunut ja jännittynyt, mikä johtui luultavasti viikon kestäneestä rennommasta jaksosta. Tammalla kun oli muutamia jumeja lihaksissaan ja niiden takia liikuntamuoto oli ollut viime viikon ajan lähes pelkkää kävelemistä. Käskin ratsukkoa tulemaan innarin tällä kertaa uudestaan niin, että lähestyminen rauhoitettaisiin tarvittavalla määrällä voltteja ennen ensimmäistä puomia. Näin lähestyminen saatiin paremmaksi ja innarin välit eivät käyneet enää ahtaiksi.
Katselin valkoiseen estetolppaan nojaillen, kun Akasia lähestyi vihreävalkoista kavalettia, joka oli kasattu sokeripalojen päälle. Sara oli paljon parempi esteratsastaja kuin minä, joten minusta ei opettajana ehkä kauheasti hyötyä ollut. Pystyin huomauttelemaan istunnasta ja estelaukasta, mutta muuten tyydyin vain katselemaan. Sara jarrutti puolipidätteillä vauhdikasta tammaa, joka kouluratsuna lyhensi vaivatta askellustaan. Ratsukko suoritti kahden laukka-askeleen kavalettisarjan vaivatta ja sopivalla temmolla. Kavaleteilta matka jatkui lyhyelle radalle, joka alkoi pienellä pystyllä (30 cm). Akasia oli hyvin mukana menossa, mutta vähän liiankin: hypystä tuli laaka kaukaisen ponnistuspaikan johdosta. Ratsastaja sai tamman laukka-askeleet kuitenkin hyvin sopimaan tälle suhteutetulle linjalle, jonka toinen osa oli ristikko. Sekin sujui vaivatta ja matka jatkui kaarteen läpi vasemmalle pystylle, jonka alla oli sininen vesimatto. Tamman huomattua tämän kammotuksen se lyhensi laukkaa ja pysähtyi. Akasia heitti päätään ylöspäin ja koitti nousta pystyyn, joten Sara ojentautui kaulaa kohti ja laski käsiään alas ohjista vetämättä. Kävelin tamman luokse ja otin ohjista kiinni.
"Voi meidän Akasiaa kun pelkää vesimattoa!" sanoin rauhalliseen äänensävyyn samalla, kun vaaleahiuksinen tyttö istui satulassa tukevasti. Tamma seisoi kaikilla neljällä jalallaan ja kallisti päätään katsoakseen vesimattoa tarkemmin. Lähdimme kävelemään estettä kohti, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Tamma pälyili sitä koko matkan, mutta päästyämme esteen eteen, se laski turpansa koskettamaan mattoa. Tamman kieli työntyi ulos suusta ja se alkoi loiskuttaa vettä kielellään.
"Eiköhän se nyt oo sujut vesimaton kanssa" Sara sanoi hymynkare suupielessään. Tamman loiskuteltua vettä tarpeeksi, ei esteen ylitys ollut enää ongelma. Ratsukko tuli radan uudestaan sujuvasti ilman epäröintiä, eikä vesimattoon enää reagoitu sen ihmeellisemmin.
17.08.2016 Kouluvalmennus // valmentajana narri
Holsteintamma Akasia oli minulle täysin uusi tuttavuus omistajansa Rinazin kanssa. Tamma vaikutti kuitenkin jo verryttelyssä osaavalta, energiseltä ja herkältä tapaukselta, jolta piti pyytää asioita nätisti, jotta ne onnistuisivat. Verryttelyssä tamma meinasi hieman harppoa ratsastajansa alta pois, se ei ehdottomasti ollut ohjan ja pohkeen välissä vaan reilusti sen edellä, ainakin maalissa asti jo. Pyysin Rinazia tekemään siirtymisiä pääasiassa suoralla uralla, jotta Akasia vähän hidastaisi tahtiaan ja alkaisi kuunnella apuja sen sijaan, että se ennakoi jokaista asiaa tehden kaiken kiireellä.
Akasia alkoi rauhoittua pikku hiljaa Rinazin pyytäessä sitä käyntiin, raviin, laukkaan ja takaisin käyntiin pehmein, mutta määrätietoisin avuin. Tamma alkoi suunnata energiaansa enemmän liikkeeseen takaosalla ja selällä kuin pelkkään eteen kulkemiseen, mikä luonnollisesti oli tavoitteemmekin.
Päivän sana olivat laukanvaihdot joka askeleella ja piruetti. Tarkoitus oli ratsastaa kootussa laukassa pituushalkaisijalle, ottaa kolme laukanvaihtoa askeleessa ensimmäsellä puoliskolla, valmistella toiselle puoliskolle piruetti ja suorittaa se. Akasian koottu laukka oli makuuni hieman liiaksi eteen, ei ylös, suuntautuvaa, mutta laukanvaihdot olivat hyviä ja tasapainoisia. Piruetissa näkyi kuitenkin, että liikettä olisi pitänyt koota enemmän, sillä takajalat eivät pysyneet oikeastaan edes lähellä samaa pistettä tamman suorittaessa piruettia.
Valmennuksen edetessä keskityimme siihen, että Rinaz saisi koottua Akasian laukkaa tarpeeksi puhtaaseen piruettiin. Energisen tamman kohdalla ongelma meinasi olla siinä, että se oli turhan innokkaasti suuntaamassa jo seuraavaan tehtävään. Huolellisilla puolipidätteillä ja Rinazin vatsalihasten perusteellisella rääkillä tamma kuitenkin suoritti kaksi perättäistä, hienoa piruettia – se riitti, hyvään suoritukseen on ilo lopettaa.
01.07.2016 Kuvauspäivä // kirjoittajana omistaja
Aamuinen pilvinen ja sateinen sää oli vaihtunut hetki sitten pilvien hajaantumiseen ja auringon esiin pilkahtelemiseen. Vaikka aurinko paistoikin, ei ilma ollut silti erityisen lämmin. Harjailin Akasiaa ulkona hoitopuomilla, joka oli vielä hieman kostea sateen jäljiltä. Tammankin karva oli nihkeää ja kosteaa, koska se oli sateesta huolimatta saanut viettää aamunsa tarhassa muiden tammojen kanssa. Harjasin Akasian kauttaaltaan pehmeällä harjalla läpi, jonka jälkeen tarkastin kaviot. Olin suunnitellut kuvaavani hevosia testatakseni uutta järkkäriäni, ja Akasia saisi luvan olla ensimmäinen kuvauskohteeni.
Pyysin tallityttö Marya toimimaan tamman pitelijänä, kun kuvaisin sitä. Kuvien taustaksi halusin omenapuita, joten ei auttanut kuin viedä tamma oman taloni pihaan, joka sijaitsee aivan tallirakennuksien lähellä. Kolmen koplana kävelimme hiekkatietä pitkin eilen ajetulle nurmikolle ja mietimme sopivaa paikkaa kuvien taustalle. Löysimme kivan kohdan omenapuiden katveesta, joten pyysin Marya asettelemaan Akasian kivasti, aivan kuin oikeissa näyttelyissä. Tamman tuntien se ei sujunut mitenkään vaivattomasti, koska se pyöri ja hyöri ja käänteli päätään uteliaana. Tähän olin kuitenkin varautunut, joten nostettuani kameran silmieni tasolle, rapistelin karkkipaperia kädessäni. Tamma nosti välittömästi päätään ja käänsi korvansa suuntaani. Otin muutamat kuvat koko hevosesta, ja parit otokset myös sen päästä. Mary rauhoitteli tammaa puhelemalla sille ja antamalle kiitokseksi seisomisesta porkkananpalan.
"Ihmeen hyvin se jaksoi lopulta seistä", Mary totesi silitellen Akasian ruskeaa kaulaa.
"Niin jaksoi ja kuvatkin taisivat onnistua ihan ookoo..", sanoin samalla kun selasin kuvia kamerastani. Vaikka kamera onkin pieni ja enemmän käytännöllinen kuin ammattimainen, tuli kuvista hyvälaatuisia ja oikein kivoja. Hyvien liikekuvien saamisessa voikin kestää pidempään, koska kameroiden ja valokuvien maailma on minulle sen verran vieras.
Tämä on virtuaalitalli ♦ This is a sim game stable
Tämä on virtuaalihevonen ♦ This is a virtual horse
Tämä on virtuaalihevonen ♦ This is a virtual horse
