Manslaughter von Gateaway
kuollut 3.1.2018
| Nimi: | Manslaughter von Gateaway | Rekisterinumero: | VH16-044-0039 |
| Kutsumanimi: | Masa | Kasvattaja: | Tuulia T., Gateaway |
| Rotu: | Holsteiner | Omistaja: | Rinaz VRL-13627 |
| Syntymäaika: | 10.02.2016 25 v. | Painotus: | kouluratsastus |
| Sukupuoli: | ori | Koulutustaso: | GP |
| Säkäkorkeus: | 171 cm | Väri: | tummanruunikko |
KRJ-II joulukuun tilaisuudessa pistein:
7,5 + 41 + 20 + 15,5 + 15 = 99 p.
7,5 + 41 + 20 + 15,5 + 15 = 99 p.
Manslaughter von Gateaway on Hollannista ostamani holsteiner, joka on varsin rohkea ja innokas hevonen. Sitä ei silti parane jättää yksin, tai kohta koko talli raikaa hirnunnasta. Ori on hyvin sosiaalinen, ja viihtyy muiden hevosten seurassa mainiosti.
Hoitotilanteissa Masasta voisi käyttää paremminkin sanaa pelle, eikä sen kanssa pärjää ilman ripausta huumoria. Koko ori on parasta ottaa kokonaan sillä huumorilla, koska sen omalaatuiset tempaukset saattavat saada herkkähermoisemman ihmisen hermoraunion partaalle. Jos oria ei ole muistanut sitoa kunnolla, saattaa ilkikurinen solmuvelho löytää tiensä lähimmälle heinäkasalle. Ämpäreiden kaatuminen, harjakorien sisällön leviäminen tai satulan tipahtaminen karsinan oven päältä tapahtuu myös yleensä mystisesti oriin läsnäollessa. Vaikka Masa keksiikin vähän väliä omaa hupiaan, se jaksaa silti seistä paikallaan harjattavana ja hoivattavana. Varusteiden laitto onnistuu orille ongelmitta, mutta toisinaan sen ponimainen puoli puskee esiin ja vapautuu pienenä pullisteluna.
Ratsuna ori on harvinaisen vahvatahtoinen ja välillä turhankin innokas kakara, mutta apuja se silti kuuntelee ainakin puolella korvalla. Masan kanssa saa todellakin tehdä töitä yhteistyön löytämisen eteen, mutta kun sen saavuttaa, kuoriutuu oriista varsin mukava ja rento tapaus. Energiasta tai ponnekkuudesta ei tämän orin kanssa yleensä ole pulaa, mutta liiallinen innokkuus voi purkautua lievänä kuumumisena. Pidätteet kuitenkin menevät Masalle hyvin päähänkin asti, ja hidastamisessa ei ole yleensä ongelmia. Kouluratsastuksessa Masa on parhaimmillaan, koska ori jaksaa silloin parhaiten keskittyä ja rauhoittua suorittamaan ratsastajan pyytämiä liikkeitä. Orin askeleet ovat joustavat ja etenevät, joissa on ratsastajan mukava istua. Maastossa kulkemisesta Masa nauttii sydämensä kyllyydestä, mutta pysyy sielläkin silti hanskassa yllättävän hyvin. Myös esteiden hyppäämisestä Masa innostuu aina kovasti (ihan liikaa), mutta ei oikein ole vieläkään tajunnut hyvää tekniikkaa niiden ylittämiseen.
Kilpailuissa ori on useimmiten oma rohkea itsensä, eikä välitä kisapaikkojen hälinästä tuon taivaallista. Tammoille sen sijaan on orin pakko vähän väliä ilmoitella olemassaolostaan, jotta varmasti tulee huomatuksi.
Hoitotilanteissa Masasta voisi käyttää paremminkin sanaa pelle, eikä sen kanssa pärjää ilman ripausta huumoria. Koko ori on parasta ottaa kokonaan sillä huumorilla, koska sen omalaatuiset tempaukset saattavat saada herkkähermoisemman ihmisen hermoraunion partaalle. Jos oria ei ole muistanut sitoa kunnolla, saattaa ilkikurinen solmuvelho löytää tiensä lähimmälle heinäkasalle. Ämpäreiden kaatuminen, harjakorien sisällön leviäminen tai satulan tipahtaminen karsinan oven päältä tapahtuu myös yleensä mystisesti oriin läsnäollessa. Vaikka Masa keksiikin vähän väliä omaa hupiaan, se jaksaa silti seistä paikallaan harjattavana ja hoivattavana. Varusteiden laitto onnistuu orille ongelmitta, mutta toisinaan sen ponimainen puoli puskee esiin ja vapautuu pienenä pullisteluna.
Ratsuna ori on harvinaisen vahvatahtoinen ja välillä turhankin innokas kakara, mutta apuja se silti kuuntelee ainakin puolella korvalla. Masan kanssa saa todellakin tehdä töitä yhteistyön löytämisen eteen, mutta kun sen saavuttaa, kuoriutuu oriista varsin mukava ja rento tapaus. Energiasta tai ponnekkuudesta ei tämän orin kanssa yleensä ole pulaa, mutta liiallinen innokkuus voi purkautua lievänä kuumumisena. Pidätteet kuitenkin menevät Masalle hyvin päähänkin asti, ja hidastamisessa ei ole yleensä ongelmia. Kouluratsastuksessa Masa on parhaimmillaan, koska ori jaksaa silloin parhaiten keskittyä ja rauhoittua suorittamaan ratsastajan pyytämiä liikkeitä. Orin askeleet ovat joustavat ja etenevät, joissa on ratsastajan mukava istua. Maastossa kulkemisesta Masa nauttii sydämensä kyllyydestä, mutta pysyy sielläkin silti hanskassa yllättävän hyvin. Myös esteiden hyppäämisestä Masa innostuu aina kovasti (ihan liikaa), mutta ei oikein ole vieläkään tajunnut hyvää tekniikkaa niiden ylittämiseen.
Kilpailuissa ori on useimmiten oma rohkea itsensä, eikä välitä kisapaikkojen hälinästä tuon taivaallista. Tammoille sen sijaan on orin pakko vähän väliä ilmoitella olemassaolostaan, jotta varmasti tulee huomatuksi.
Sukutaulu
| i. Mostly Void KTK III | ii. Mortal Folly | iii. Moneymaker |
| iie. Dance Anthem | ie. Old Flame | iei. Dreadnaught |
| iee. Orchidia | ||
| e. Indian Flag | ei. Fahrenheit 5000 | eii. Air One |
| eie. Helvetian Daimond | ee. Chi-Town | eei. Cioccolatino |
| eee. Tiramisu |
Kilpailut
Päiväkirja & valmennukset
26.07.2016 Kouluvalmennus // valmentajana yaren.
Masa kiiti silmieni edessä erittäin ilmavin askelin, enkä minä saanut hetkeen sanottua halaistua sanaakaan suustani. Rinaz oli aloittanut omatoimisesti alkuverryttelyt ja vain hetkeä myöhemmin saavuin itse paikalle – ilmeisesti juuri parahiksi. Näin suomenhevoskasvattajana kyseisen rodun edustajien kanssa tuli vietettyä kaikista eniten aikaa, eikä niiden liikkeet olleet juuri mitään verrattuna tähän holsteininhevoseen. Orin liitävä ravi teki erityisesti minuun vaikutuksen, vaikka ei minulla ollut kyllä muistakaan askellajeista pahaa sanottavaa.
Selvittyäni alkushokista, aloimme käymään Rinazin kanssa läpi ongelmakohtia ja asioita, joihin nainen haluaisi vielä puututtavan. Nopean rupattelutuokion jälkeen päätin pistää tuumasta toimeksi ja laitoin ratsukon suorittamaan alkuun nopeita siirtymisiä kootuissa askellajeissa. Tällä halusin testata hieman ratsukon reaktiokykyä ja samalla varmentua siitä, että Masa oli tarpeeksi herkkä vaativimpia tehtäviä ajatellen. Totta puhuen ori kävi hiukan ylikierroksilla ja pyrki koko ajan nopeuttamaan vauhtia, mikä rikkoi koottujen liikkeiden kepeyttä ja ilmavuutta. Rinaz ei kuitenkaan selässä nukkunut, joten riittävällä määrällä puolipidätteitä ja aktiivisella työskentelyllä, alkoi hän saada hevoseen otteen, joka myös piti. Ja antaessani avo- ja sulkutaivutukset seuraavaksi tehtävänannoksi, tiesin ettei tilanne voinut enää kuin parantua. Tutun ratsastajan kanssa Masa toimi selvästi mielellään ja vaikka hevonen olikin kuumuvaa sorttia, oli se silti nöyrä ja yhteistyöhaluinen, kuten näin korkeatasoisen hevosen kuuluikin.
Taivutukset sujuivat hallituissa merkeissä, eikä Rinaz antanut hevosensa missään vaiheessa päästä kääntymään liikkeistä ulos. Orin lihakset pullistelivat uutterasta työskentelystä ja se liikkui tasapainoisesti kaikilla jaloillaan. Minkäänlaisena yllätyksenä ei sekään tullut, että piaffe-passage –tehtävä sujui tyylikkäästi, eikä tahtirikkoja syntynyt askellajin vaihdon välilläkään. Jossakin vaiheessa Masa yritti taas lisätä vauhtia, mutta Rinazin pitkään tiukkana jatkunut linja ei tälläkään kertaa antanut myöten. Laukanvaihdoista meinasi sitä vastoin syntyä pieni pulma, orilla kun viimeistään tässä vaiheessa alkoi pettämään maltti rauhalliselle menolle. Hymyillen pyysin Rinazia vain jatkamaan samaan malliin, jolloin Masalle ei jäänyt yksinkertaisesti muuta mahdollisuutta kuin alistua jälleen kerran kohtaloonsa.
Kokonaisuudessaan olin erittäin tyytyväinen kaksikon työskentelyyn ja sen annoin myös käydä ilmi loppuverryttelyiden aikana. Vaikka aurinko oli muistuttanut olemassaolostaan koko harjoittelun ajan, ei senkään porottava lämpö ollut saanut ratsukkoa lannistumaan, ehkäpä vain keskittymään entistä uutterammin työntekoon. Tai ainakin uskoin Masan korkean energiatasonkin laskeutuneen sen ansiosta hitusen…
07.07.2016 Kouluvalmennus // valmentajana VP
Kun saavuin Trostlosin pihaan, näin jo Rinazin kävelyttävän lihaksikasta tummanruunikkoa kentälle. Kentälle päästyäni kysyin hiukan ratsukon taustoista ja sain hieman ympäripyöreän vastauksen - "Tää on sellainen ihan kiva, vähän kuuma ja vahva, mutta silti ihan kiva" Rinaz tuumi. Alkukäyntien jälkeen kehotin ratsastajaa keräämään ohjat käteen ja tulemaan käynnissä niin sanottua salmiakkikuvioita niin, että aina jokaiseen kärkeen tehdään muutamia askeleita takaosakäännöstä. Masa käveli hyvällä energialla, mutta näytti olevan edestä aavistuksen levoton ja toisinaan jopa vahva. Kehotin ratsastajaa ratsastamaan yhä enemmän pohkeesta kohti ohjaa, jotta ori ymmärtäisi ettei sillä ole juuri nyt vaihtoehtoja. Takaosakäännöksen askeleet Masa suoritti hyvällä rytmillä ja poljennalla, josta se ansaitsi vuolaat kehut. Alkuverryttelyä jatkettiin ravin sijasta laukassa, jossa tehtävänä oli tulla kolmikaarista kiemurauraa ja keskihalkaisijan ylittäessä tehdä laukanvaihto. Kolmikaarisen aikana oria päästiin taivuttelemaan molemmista kyljistä ja samalla sitä saatiin kohti kevyempää tuntumaa lennokkaiden ja energisten laukanvaihtojen avulla.
Alkuverryttelyn jälkeen ori sai hetkeksi pitkät ohjat, jonka jälkeen otin ratsukon takaisin käyntitehtävässä tutuksi tulleelle salmiakkikuviolle. Tällä erää ratsukon ei kuitenkaan pitänyt tehdä takaosakäännöksiä, vaan tehdä muutaman kerran passage-piaffe siirtymä, ja kuvion kärkipisteissä tehdä käännös piaffessa. Tämä on haastava tehtävä, joka vaatii ratsukolta hyvää yhteistyötä ja keskittymistä, mutta yllätyksekseni Masa ja Rinaz suorittivat tehtävää sulassa sovussa tottunein elkein. Masa pärski tyytyväisenä, polki hyvin alleen ja Rinaz auttoi hevosta selkein, mutta pehmein avuin. Tätä oli todellakin ilo katsoa sillä paljon parempaa suoritusta ei olisi voinut enää tehdä. Valmennuksen lopuksi Masa ratsastettiin kaikissa askellajeissa pyöreäksi eteen-alas, jonka päätteeksi Masa pääsi groominsa kanssa kävelylle metsätielle.
01.07.2016 Sekainen estevarasto // kirjoittajana omistaja
Maneesin estevarasto tarvitsisi kipeästi jonkun ahkeran siivoojan, koska se on ihan mullin mallin. Puomit on laskettu epämääräisiin kasoihin, estetolpat aivan sikin sokin ja siellä joutuu kaivelemaan haluamiaan esteitä muiden esteiden alta. Pitäisiköhän alkaa pitämään parempaa järjestystä täälläkin ehkäpä? Ajattelin astuessani sinivalkoisen puomin yli. Näin haluamani valkoiset sokeripalat pikkuisen varaston nurkassa, joten ei auttanut kuin taiteilla tieni sinne. Tasapainottelin puomien päällä hyppelehtiessäni hakemaan sokeripaloja, jolloin liukastuin ja kaaduin maahan. Ilmeisesti tumpsahtamiseni kuului maneesin oville, koska pian Masaa taluttava Martin ilmestyi varaston suulle.
"Sattuiko? Näytät ihan puusta pudonneelta", Martin sanoi virnuillen kun nousin ylös esteiden keskeltä.
"Suu tukkoon nyt", vastasin mukamas vihaisena ja pyyhkäisin hiekkaa pois housuistani. Jatkoin pian hyvin totisena: "Tiedätkös mitä, ME siivotaan tää paikka tänään ja mulle on sitten turha sanoa mitään vastaväitteitä."
"Selvä, söör", mies sanoi huvittuneena päättäväisyydestäni ja kipusi Masan selkään. "Mitä jos otat vaan ne puomit siitä edestä, etkä hae niitä sokereita?" hän jatkoi ehdottaen.
Katsahdin sokeripaloihin, jotka edelleen olivat nurkassa, ja astelin tällä kertaa varovasti takaisin varaston oviaukkoon, napaten puomit mukaani. "Saat vielä joskus hyppiä niitä kavalettejakin tolla, mutta et tosiaan tänään" sanoin miehelle pahoittelevasti ja laitoin kaksi puomia pitkälle sivulle. Hain pari puomia lisää ja laitoin ne edellisten puomien jatkoksi. Martin ratsasti Masalla ympyröitä ja siirtymisiä alkuverryttelyksi, jonka jälkeen tuli puomeja ravissa. Ori oli jo pelkistä puomeista niin innoissaan, että hyppelehti niiden yli varsin korostetusti. Minä itse istuskelin maneesin pienessä katsomossa, jonne musta tallikissa Vikki oli tullut seurakseni. Se makoili penkillä vieressäni kehräten ja kerjäten rapsutuksia. Silittelin kissaa samalla, kun katsoin Martinin ja Masan työskentelyä. Heitä oli ilo katsella, koska Martin osasi ratsastaa oria lempeästi mutta päättäväisesti. Eikä siinä mitään, olihan mies myös pirun komea ja hyvännäköinen..
Masa kiiti silmieni edessä erittäin ilmavin askelin, enkä minä saanut hetkeen sanottua halaistua sanaakaan suustani. Rinaz oli aloittanut omatoimisesti alkuverryttelyt ja vain hetkeä myöhemmin saavuin itse paikalle – ilmeisesti juuri parahiksi. Näin suomenhevoskasvattajana kyseisen rodun edustajien kanssa tuli vietettyä kaikista eniten aikaa, eikä niiden liikkeet olleet juuri mitään verrattuna tähän holsteininhevoseen. Orin liitävä ravi teki erityisesti minuun vaikutuksen, vaikka ei minulla ollut kyllä muistakaan askellajeista pahaa sanottavaa.
Selvittyäni alkushokista, aloimme käymään Rinazin kanssa läpi ongelmakohtia ja asioita, joihin nainen haluaisi vielä puututtavan. Nopean rupattelutuokion jälkeen päätin pistää tuumasta toimeksi ja laitoin ratsukon suorittamaan alkuun nopeita siirtymisiä kootuissa askellajeissa. Tällä halusin testata hieman ratsukon reaktiokykyä ja samalla varmentua siitä, että Masa oli tarpeeksi herkkä vaativimpia tehtäviä ajatellen. Totta puhuen ori kävi hiukan ylikierroksilla ja pyrki koko ajan nopeuttamaan vauhtia, mikä rikkoi koottujen liikkeiden kepeyttä ja ilmavuutta. Rinaz ei kuitenkaan selässä nukkunut, joten riittävällä määrällä puolipidätteitä ja aktiivisella työskentelyllä, alkoi hän saada hevoseen otteen, joka myös piti. Ja antaessani avo- ja sulkutaivutukset seuraavaksi tehtävänannoksi, tiesin ettei tilanne voinut enää kuin parantua. Tutun ratsastajan kanssa Masa toimi selvästi mielellään ja vaikka hevonen olikin kuumuvaa sorttia, oli se silti nöyrä ja yhteistyöhaluinen, kuten näin korkeatasoisen hevosen kuuluikin.
Taivutukset sujuivat hallituissa merkeissä, eikä Rinaz antanut hevosensa missään vaiheessa päästä kääntymään liikkeistä ulos. Orin lihakset pullistelivat uutterasta työskentelystä ja se liikkui tasapainoisesti kaikilla jaloillaan. Minkäänlaisena yllätyksenä ei sekään tullut, että piaffe-passage –tehtävä sujui tyylikkäästi, eikä tahtirikkoja syntynyt askellajin vaihdon välilläkään. Jossakin vaiheessa Masa yritti taas lisätä vauhtia, mutta Rinazin pitkään tiukkana jatkunut linja ei tälläkään kertaa antanut myöten. Laukanvaihdoista meinasi sitä vastoin syntyä pieni pulma, orilla kun viimeistään tässä vaiheessa alkoi pettämään maltti rauhalliselle menolle. Hymyillen pyysin Rinazia vain jatkamaan samaan malliin, jolloin Masalle ei jäänyt yksinkertaisesti muuta mahdollisuutta kuin alistua jälleen kerran kohtaloonsa.
Kokonaisuudessaan olin erittäin tyytyväinen kaksikon työskentelyyn ja sen annoin myös käydä ilmi loppuverryttelyiden aikana. Vaikka aurinko oli muistuttanut olemassaolostaan koko harjoittelun ajan, ei senkään porottava lämpö ollut saanut ratsukkoa lannistumaan, ehkäpä vain keskittymään entistä uutterammin työntekoon. Tai ainakin uskoin Masan korkean energiatasonkin laskeutuneen sen ansiosta hitusen…
07.07.2016 Kouluvalmennus // valmentajana VP
Kun saavuin Trostlosin pihaan, näin jo Rinazin kävelyttävän lihaksikasta tummanruunikkoa kentälle. Kentälle päästyäni kysyin hiukan ratsukon taustoista ja sain hieman ympäripyöreän vastauksen - "Tää on sellainen ihan kiva, vähän kuuma ja vahva, mutta silti ihan kiva" Rinaz tuumi. Alkukäyntien jälkeen kehotin ratsastajaa keräämään ohjat käteen ja tulemaan käynnissä niin sanottua salmiakkikuvioita niin, että aina jokaiseen kärkeen tehdään muutamia askeleita takaosakäännöstä. Masa käveli hyvällä energialla, mutta näytti olevan edestä aavistuksen levoton ja toisinaan jopa vahva. Kehotin ratsastajaa ratsastamaan yhä enemmän pohkeesta kohti ohjaa, jotta ori ymmärtäisi ettei sillä ole juuri nyt vaihtoehtoja. Takaosakäännöksen askeleet Masa suoritti hyvällä rytmillä ja poljennalla, josta se ansaitsi vuolaat kehut. Alkuverryttelyä jatkettiin ravin sijasta laukassa, jossa tehtävänä oli tulla kolmikaarista kiemurauraa ja keskihalkaisijan ylittäessä tehdä laukanvaihto. Kolmikaarisen aikana oria päästiin taivuttelemaan molemmista kyljistä ja samalla sitä saatiin kohti kevyempää tuntumaa lennokkaiden ja energisten laukanvaihtojen avulla.
Alkuverryttelyn jälkeen ori sai hetkeksi pitkät ohjat, jonka jälkeen otin ratsukon takaisin käyntitehtävässä tutuksi tulleelle salmiakkikuviolle. Tällä erää ratsukon ei kuitenkaan pitänyt tehdä takaosakäännöksiä, vaan tehdä muutaman kerran passage-piaffe siirtymä, ja kuvion kärkipisteissä tehdä käännös piaffessa. Tämä on haastava tehtävä, joka vaatii ratsukolta hyvää yhteistyötä ja keskittymistä, mutta yllätyksekseni Masa ja Rinaz suorittivat tehtävää sulassa sovussa tottunein elkein. Masa pärski tyytyväisenä, polki hyvin alleen ja Rinaz auttoi hevosta selkein, mutta pehmein avuin. Tätä oli todellakin ilo katsoa sillä paljon parempaa suoritusta ei olisi voinut enää tehdä. Valmennuksen lopuksi Masa ratsastettiin kaikissa askellajeissa pyöreäksi eteen-alas, jonka päätteeksi Masa pääsi groominsa kanssa kävelylle metsätielle.
01.07.2016 Sekainen estevarasto // kirjoittajana omistaja
Maneesin estevarasto tarvitsisi kipeästi jonkun ahkeran siivoojan, koska se on ihan mullin mallin. Puomit on laskettu epämääräisiin kasoihin, estetolpat aivan sikin sokin ja siellä joutuu kaivelemaan haluamiaan esteitä muiden esteiden alta. Pitäisiköhän alkaa pitämään parempaa järjestystä täälläkin ehkäpä? Ajattelin astuessani sinivalkoisen puomin yli. Näin haluamani valkoiset sokeripalat pikkuisen varaston nurkassa, joten ei auttanut kuin taiteilla tieni sinne. Tasapainottelin puomien päällä hyppelehtiessäni hakemaan sokeripaloja, jolloin liukastuin ja kaaduin maahan. Ilmeisesti tumpsahtamiseni kuului maneesin oville, koska pian Masaa taluttava Martin ilmestyi varaston suulle.
"Sattuiko? Näytät ihan puusta pudonneelta", Martin sanoi virnuillen kun nousin ylös esteiden keskeltä.
"Suu tukkoon nyt", vastasin mukamas vihaisena ja pyyhkäisin hiekkaa pois housuistani. Jatkoin pian hyvin totisena: "Tiedätkös mitä, ME siivotaan tää paikka tänään ja mulle on sitten turha sanoa mitään vastaväitteitä."
"Selvä, söör", mies sanoi huvittuneena päättäväisyydestäni ja kipusi Masan selkään. "Mitä jos otat vaan ne puomit siitä edestä, etkä hae niitä sokereita?" hän jatkoi ehdottaen.
Katsahdin sokeripaloihin, jotka edelleen olivat nurkassa, ja astelin tällä kertaa varovasti takaisin varaston oviaukkoon, napaten puomit mukaani. "Saat vielä joskus hyppiä niitä kavalettejakin tolla, mutta et tosiaan tänään" sanoin miehelle pahoittelevasti ja laitoin kaksi puomia pitkälle sivulle. Hain pari puomia lisää ja laitoin ne edellisten puomien jatkoksi. Martin ratsasti Masalla ympyröitä ja siirtymisiä alkuverryttelyksi, jonka jälkeen tuli puomeja ravissa. Ori oli jo pelkistä puomeista niin innoissaan, että hyppelehti niiden yli varsin korostetusti. Minä itse istuskelin maneesin pienessä katsomossa, jonne musta tallikissa Vikki oli tullut seurakseni. Se makoili penkillä vieressäni kehräten ja kerjäten rapsutuksia. Silittelin kissaa samalla, kun katsoin Martinin ja Masan työskentelyä. Heitä oli ilo katsella, koska Martin osasi ratsastaa oria lempeästi mutta päättäväisesti. Eikä siinä mitään, olihan mies myös pirun komea ja hyvännäköinen..
Tämä on virtuaalitalli ♦ This is a sim game stable
Tämä on virtuaalihevonen ♦ This is a virtual horse
Tämä on virtuaalihevonen ♦ This is a virtual horse
