Little Up
virtuaalihevonen
kuollut 1.3.2018
kuollut 1.3.2018
|
Kuva © Gál Ildikó
Nimi: | Little Up | Rekisterinumero: | VH16-044-0077 |
Kutsumanimi: | Lilla | Kasvattaja: | evm |
Rotu: | Holsteiner | Omistaja: | Rinaz VRL-13627 |
Syntymäaika: | 27.11.2015 9 v. | Painotus: | kouluratsastus |
Sukupuoli: | tamma | Koulutustaso: | ko.PSG re.100 cm |
Säkäkorkeus: | 161 cm | Väri: | tummanruunikko |
KRJ-II marraskuun tilaisuudessa pistein:
7 + 40 + 18 + 20 + 8 = 93 p.
7 + 40 + 18 + 20 + 8 = 93 p.
Little Up, jota Lillaksi kutsutaan, on herttainen ja kaikin puolin rakastettava tamma. Se tulee mainiosti toimeen niin ihmisten kuin lajikumppaniensakin kanssa. Yksi Lillan suosikkiasioita onkin tarhailu muiden hevosten kanssa. Tamma on helppo käsitellä ja sitä pystyykin taluttamaan oikeastaan kuka vain. Karsinassa Lilla on utelias, mutta ajoittain hieman varomaton ja kavio saattaa päätyä varpaille, mikäli ei pidä varaansa. Toisaalta tamma on todella kiltti ja sitä voi harjailla joka puolelta kuka vain. Myös varusteiden pukeminen Lillalle on helppoa; tamma ei nosta päätään suitsittaessa eikä pullistele mahaansa satulavyötä kiristettäessä.
Ratsastettaessa Lilla ei enää olekaan kenen tahansa käsiin sopiva hevonen. Se on osaava ja tuntee oman arvonsa, eikä siis siedä epämääräisiä apuja tai tasapainotonta hytkymistä. Lillaa pitää ratsastaa todella kevyin ja oikea-aikaisin avuin mikäli mielii saada siitä parhaat puolet esiin. Vaikka tamma vaatiikin ratsastajaltaan paljon, se kuuntelee apuja ja noudattaa niitä yleensä parhaansa mukaan. Esteillä tamma kuumuu hieman, eikä edelleenkään siedä liian vahvoja apuja. Ratsastajan on pidettävä erityisesti huoli siitä, ettei jää liiaksi suuhun kiinni hypyissä. Maastossa Lilla on melko rauhallinen ja parhaimmillaan porukassa ratsastettaessa.
Lilla on helppo kuljettaa paikasta toiseen. Se menee traileriin tai rekkaan helposti ja matkustaa rauhallisesti. Vieraissa paikoissa Lilla on yhtä helppo käsiteltävä kuin kotonakin. Hetkittäin se saattaa jäädä tuijottelemaan ja kuuntelemaan ympäristön hälinää, mutta sen huomion saa kiinnitettyä helposti. Kilpailuissa Lilla ei stressaa, vaan tekee aina parhaansa. Joskus tamma saattaa kuitenkin alkaa kesken radan juttelemaan lajitovereilleen, mikäli ratsastaja ei pidä huolta siitä, että Lilla on koko ajan avuilla ja aktiivisena. Kunniakierrokselle päästessään Lilla saattaa innostua hieman, mutta pysyy kyllä käsissä.
© CC.
Ratsastettaessa Lilla ei enää olekaan kenen tahansa käsiin sopiva hevonen. Se on osaava ja tuntee oman arvonsa, eikä siis siedä epämääräisiä apuja tai tasapainotonta hytkymistä. Lillaa pitää ratsastaa todella kevyin ja oikea-aikaisin avuin mikäli mielii saada siitä parhaat puolet esiin. Vaikka tamma vaatiikin ratsastajaltaan paljon, se kuuntelee apuja ja noudattaa niitä yleensä parhaansa mukaan. Esteillä tamma kuumuu hieman, eikä edelleenkään siedä liian vahvoja apuja. Ratsastajan on pidettävä erityisesti huoli siitä, ettei jää liiaksi suuhun kiinni hypyissä. Maastossa Lilla on melko rauhallinen ja parhaimmillaan porukassa ratsastettaessa.
Lilla on helppo kuljettaa paikasta toiseen. Se menee traileriin tai rekkaan helposti ja matkustaa rauhallisesti. Vieraissa paikoissa Lilla on yhtä helppo käsiteltävä kuin kotonakin. Hetkittäin se saattaa jäädä tuijottelemaan ja kuuntelemaan ympäristön hälinää, mutta sen huomion saa kiinnitettyä helposti. Kilpailuissa Lilla ei stressaa, vaan tekee aina parhaansa. Joskus tamma saattaa kuitenkin alkaa kesken radan juttelemaan lajitovereilleen, mikäli ratsastaja ei pidä huolta siitä, että Lilla on koko ajan avuilla ja aktiivisena. Kunniakierrokselle päästessään Lilla saattaa innostua hieman, mutta pysyy kyllä käsissä.
© CC.
Sukutaulu & jälkeläiset
i. Upwell | ii. Mickey | iii. |
iie. | ie. Vixen | iei. |
iee. | ||
e. Veoletta | ei. Merlin | eii. |
eie. | ee. Victoria | eei. |
eee. |
Lillan isä Upwell on todella komea ja hyvin menestynyt holsteinori. Sitä on käytetty toistaiseksi rajoitetusti jalostukseen, sillä se jatkaa mainiota kilpauraansa kouluratsastuksessa edelleen. Parhaimmillaan Upwell on edustanut Belgiaa kansainvälisissä kilpailuissa. Ori on melko nyrpeä käsitellä ja on enemmänkin yhden ihmisen hevonen. Ratsastajansa alla Upwellistä kuoriutuu oikea kouluratojen kuningas, joka hurmaa erityisesti korkealla kokoamisasteellaan ja luonnollisella temmokkuudellaan. Upwell on tummanruunikko ja säkäkorkeutta sillä on 166 senttimetriä.
ii. Mickey on Yhdysvalloissa syntynyt ja kilpauransa aloittanut holsteinori. Nykyään se on jo eläkkeellä, mutta saa edelleen joitain varsoja vuodessa kiitos kerätyn pakastesperman. Mickey myytiin 7-vuotiaana Eurooppaan, missä se jatkoi kilpailua kouluratsastuksessa. Parhaimmillaan ori pääsi kansalliselle tasolle asti junnuratsuna, mutta ajautui loukkaantumiskierteeseen, minkä vuoksi se siirrettiin jalostukseen. Mickey on musta, 165-senttinen ori, joka on periyttänyt jälkikasvulleen raamikkuuttaan ja hyviä askellajejaan.
ie. Vixen oli tummanrautias siitostamma. Se ostettiin nuorena tunnettuun siittolaan loistavan emälinjansa ansiosta. Vixen teki yksitoista hienoa varsaa, jotka kaikki ovat pärjänneet kouluratsastuksessa. Tammaa itseään ei koskaan koulutettu rentoa köpöttelyä kummemmaksi ratsuksi. Tämä 162-senttinen tamma saalisti itselleen kuitenkin toisen palkinnon kantakirjaustilaisuudessa ja se oli varsoilleen loistava emä. Myös ihmisten kanssa Vixen tuli loistavasti toimeen, eikä kenenkään tarvinnut pelätä sen käsittelemistä. Tamma lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 21-vuotiaana.
e. Veoletta on mustankimo tamma, joka on kilpaillut jonkin verran helpolla tasolla sekä koulu- että esteratsastuksessa. Luonteeltaan Veoletta on melko sähäkkä ja pomottaa muita hevosia, mutta kokeneen hevosihmisen käsissä se toimii hyvin. Tamman karsinassa ei kuitenkaan ole syytä eikä kenelläkään halua viettää yhtään sen kauemmin kuin pakollista. Säkäkorkeutta tammalla on vain 161 senttimetriä, mutta egoa sitäkin enemmän. Little Up on toistaiseksi toisella palkinnolla kantakirjatun Veolettan ainoa jälkeläinen.
ei. Merlin oli ruunikonkimo, 167-senttinen ori. Se kilpaili jonkin verran kouluratsastuksessa ja menestyi hyvin niissä kilpailuissa, joihin pääsi. Merlin kun osoittautui todella huonoksi matkustajaksi, ja lopulta sen omistajat päättivät olla kiusaamatta hevosta sen enempää ja päättää sen kilpauran. Merlin päätyi osa-aikaiseksi opetusratsuksi läheiseen ratsastuskouluun, missä se pärjäsi oikein hyvin. Nykyään ori on eläkkeellä ja sillä ratsastellaan rennosti mielenvirkistykseksi. Jälkeläisiä Merlinille kertyi vain kourallinen, mutta niillä kaikilla on rennot, matkaavoittavat liikkeet ja korrekti rakenne.
ee. Victoria oli musta, täysin merkitön kaunis pikkutamma. Säkäkorkeutta Victorialla oli vain 159 senttimetriä, mutta siitä huolimatta se pärjäsi hyvin kilparadoilla. Victoria kilpaili ensimmäisen omistajansa kanssa esteillä, mutta uusi ratsastaja keskittyi kehittämään tammaa kouluratsastuksen parissa. Kun ikää alkoi kertyä, tamma myytiin Saksaan siitostammaksi. Victoria teki kolme laadukasta jälkeläistä ennen kuin se jouduttiin epäonnisesti lopettamaan suolisolmun vuoksi.
© CC.
ii. Mickey on Yhdysvalloissa syntynyt ja kilpauransa aloittanut holsteinori. Nykyään se on jo eläkkeellä, mutta saa edelleen joitain varsoja vuodessa kiitos kerätyn pakastesperman. Mickey myytiin 7-vuotiaana Eurooppaan, missä se jatkoi kilpailua kouluratsastuksessa. Parhaimmillaan ori pääsi kansalliselle tasolle asti junnuratsuna, mutta ajautui loukkaantumiskierteeseen, minkä vuoksi se siirrettiin jalostukseen. Mickey on musta, 165-senttinen ori, joka on periyttänyt jälkikasvulleen raamikkuuttaan ja hyviä askellajejaan.
ie. Vixen oli tummanrautias siitostamma. Se ostettiin nuorena tunnettuun siittolaan loistavan emälinjansa ansiosta. Vixen teki yksitoista hienoa varsaa, jotka kaikki ovat pärjänneet kouluratsastuksessa. Tammaa itseään ei koskaan koulutettu rentoa köpöttelyä kummemmaksi ratsuksi. Tämä 162-senttinen tamma saalisti itselleen kuitenkin toisen palkinnon kantakirjaustilaisuudessa ja se oli varsoilleen loistava emä. Myös ihmisten kanssa Vixen tuli loistavasti toimeen, eikä kenenkään tarvinnut pelätä sen käsittelemistä. Tamma lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 21-vuotiaana.
e. Veoletta on mustankimo tamma, joka on kilpaillut jonkin verran helpolla tasolla sekä koulu- että esteratsastuksessa. Luonteeltaan Veoletta on melko sähäkkä ja pomottaa muita hevosia, mutta kokeneen hevosihmisen käsissä se toimii hyvin. Tamman karsinassa ei kuitenkaan ole syytä eikä kenelläkään halua viettää yhtään sen kauemmin kuin pakollista. Säkäkorkeutta tammalla on vain 161 senttimetriä, mutta egoa sitäkin enemmän. Little Up on toistaiseksi toisella palkinnolla kantakirjatun Veolettan ainoa jälkeläinen.
ei. Merlin oli ruunikonkimo, 167-senttinen ori. Se kilpaili jonkin verran kouluratsastuksessa ja menestyi hyvin niissä kilpailuissa, joihin pääsi. Merlin kun osoittautui todella huonoksi matkustajaksi, ja lopulta sen omistajat päättivät olla kiusaamatta hevosta sen enempää ja päättää sen kilpauran. Merlin päätyi osa-aikaiseksi opetusratsuksi läheiseen ratsastuskouluun, missä se pärjäsi oikein hyvin. Nykyään ori on eläkkeellä ja sillä ratsastellaan rennosti mielenvirkistykseksi. Jälkeläisiä Merlinille kertyi vain kourallinen, mutta niillä kaikilla on rennot, matkaavoittavat liikkeet ja korrekti rakenne.
ee. Victoria oli musta, täysin merkitön kaunis pikkutamma. Säkäkorkeutta Victorialla oli vain 159 senttimetriä, mutta siitä huolimatta se pärjäsi hyvin kilparadoilla. Victoria kilpaili ensimmäisen omistajansa kanssa esteillä, mutta uusi ratsastaja keskittyi kehittämään tammaa kouluratsastuksen parissa. Kun ikää alkoi kertyä, tamma myytiin Saksaan siitostammaksi. Victoria teki kolme laadukasta jälkeläistä ennen kuin se jouduttiin epäonnisesti lopettamaan suolisolmun vuoksi.
© CC.
Kilpailut
Päiväkirja & valmennukset
24.09.2016 Porkkanaa ja venyttelyä // kirjoittajana tallityttö Mary (Rinaz)
"Vielä vähän, tyttö!"kehotin Lillaa taivuttamaan kaulaansa sivulle saadaakseen porkkananpalan, joka oli tuoretta laatua tältä kesältä. Tamma hamusi herkun suuhunsa halukkaasti ja keskittyi tutkimaan takkini taskuja. Kiersin hevosen toiselle puolelle, jotta tamma voisi venyttää kaulaansa myös toiseen suuntaan. Kuluneella viikolla olin opettanut Lillalle muutamia porkkanavenytyksiä, jotka ruualle perso hevonen oli oppinut nopeasti. Tamman kanssa on mukava työskennellä maasta käsin, sillä se jaksaa odottaa ihmisen antamia ohjeita ja toteuttaa niitä parhaansa mukaan. Tai ainakin silloin kun ruokaa on tarjolla. Vein kättäni hitaasti Lillan ryntäiden alle tamman pään seuratessa perässä, kunnes annoin sen napata porkkanan ja nostavan päänsä takaisin ylös. Kaulan venytyksien jälkeen venyttelin vielä kaikki jalat rauhalliseen tahtiin, jonka teen lähes aina Lillalla ratsastettuani. Puoli tuntia sitten olin harjoitellut tammalla kevyesti vastalaukkaa ja tehnyt pääosin laukkatehtäviä, jotka olivat sujuneet ihan kivasti. Lilla tosin oli ollut hyvin vauhdikkaalla tuulella, joten ensimmäiset laukkatehtävät olivat olleet lähinnä epätoivoista laukan himmailua. Loppujen lopuksi olin saanut tamman keskittymään ja rauhoittumaan, josta olin tyytyväinen: omissa ratsastustaidoissani on ehkä havaittavissa kehitystä! Seuraavalla viikolla järjestettävään kouluvalmennukseen osallistun Lillalla, mistä olen enemmän kuin innoissani. Toivon saavani sieltä hyviä vinkkejä tammalla ratsastukseen, jotta voisin osallistua sillä hamassa tulevaisuudessa kilpailuihin. Havahduin ajatuksistani, kun Lilla tökkäsi minua kärsimättömästi selkään, jonka johdosta melkein kaaduin maahan.
"Okei okei mennään talliin", totesin tammalle kun lähdimme kävelemään tallia kohti.
"Vielä vähän, tyttö!"kehotin Lillaa taivuttamaan kaulaansa sivulle saadaakseen porkkananpalan, joka oli tuoretta laatua tältä kesältä. Tamma hamusi herkun suuhunsa halukkaasti ja keskittyi tutkimaan takkini taskuja. Kiersin hevosen toiselle puolelle, jotta tamma voisi venyttää kaulaansa myös toiseen suuntaan. Kuluneella viikolla olin opettanut Lillalle muutamia porkkanavenytyksiä, jotka ruualle perso hevonen oli oppinut nopeasti. Tamman kanssa on mukava työskennellä maasta käsin, sillä se jaksaa odottaa ihmisen antamia ohjeita ja toteuttaa niitä parhaansa mukaan. Tai ainakin silloin kun ruokaa on tarjolla. Vein kättäni hitaasti Lillan ryntäiden alle tamman pään seuratessa perässä, kunnes annoin sen napata porkkanan ja nostavan päänsä takaisin ylös. Kaulan venytyksien jälkeen venyttelin vielä kaikki jalat rauhalliseen tahtiin, jonka teen lähes aina Lillalla ratsastettuani. Puoli tuntia sitten olin harjoitellut tammalla kevyesti vastalaukkaa ja tehnyt pääosin laukkatehtäviä, jotka olivat sujuneet ihan kivasti. Lilla tosin oli ollut hyvin vauhdikkaalla tuulella, joten ensimmäiset laukkatehtävät olivat olleet lähinnä epätoivoista laukan himmailua. Loppujen lopuksi olin saanut tamman keskittymään ja rauhoittumaan, josta olin tyytyväinen: omissa ratsastustaidoissani on ehkä havaittavissa kehitystä! Seuraavalla viikolla järjestettävään kouluvalmennukseen osallistun Lillalla, mistä olen enemmän kuin innoissani. Toivon saavani sieltä hyviä vinkkejä tammalla ratsastukseen, jotta voisin osallistua sillä hamassa tulevaisuudessa kilpailuihin. Havahduin ajatuksistani, kun Lilla tökkäsi minua kärsimättömästi selkään, jonka johdosta melkein kaaduin maahan.
"Okei okei mennään talliin", totesin tammalle kun lähdimme kävelemään tallia kohti.