Amoral Lost Savior
virtuaalihevonen
kuvat © Franz Venhaus (lisenssi)
Virallinen nimi: | Amoral Lost Savior | Rekisterinumero: | VH17-044-0042 |
Rotu, sukupuoli: | holsteiner, ori | Kasvattaja: | Amoral Stud |
Syntymäaika, ikä: | 17.01.2017, 6v. | Omistaja: | Rinaz VRL-13627 |
Väri: | rautias | Painotus: | kouluratsastus |
Säkäkorkeus: | 168 cm | Koulutustaso | tavoite GP |
luonnekuvaus
Sukutaulu & jälkeläiset
i. Lost Resurrection CTN holst, 169 cm, rt |
ii. Lost Soul 66 holst, 165 cm, rt |
iii. Nice Master |
iie. Angelayes Spy | ie. Lacrimosa holst, 169 cm, rt |
iei. Donatello |
iee. Tess Ladybug | ||
e. Malleu's Amina CTN holst, 166 cm, tprn |
ei. Malleus Maleficarum VIR MVA Ch, KTK-III holst, 169 cm, prn |
eii. Radical |
eie. Armelina | ee. Ardente Ch, KTK-II, YLA2 holst, 158 cm, trn |
eei. Solarisphere |
eee. Liquefy |
ei jälkeläisiä
Kilpailut
kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa
Päiväkirja & valmennukset
Kouluvalmennus 19.7.2017 // kirjoittaja tallinomistaja
Raudikko orini katseli uteliaana pihamaalle kiristäessäni satulavyötä tiukemmalle. Se oli eilen kokeillut toisen ratsastajan kanssa suorastaan maahan kaivettuja kavaletteja, joita ori oli testannut viimeksi noin kuukausi sitten. Värikkäät puomit ja ratsastajan innostunut asenne piristivät muuten niin tasaista ja rauhallista oria, joten se hyppi esteet yksi kerrallaan pienellä ilmavaralla. Tänään tuskin nähtäisiin kummempia oravanloikkia, koska luvassa oli vakiokouluvalmentajani Janetin kouluvalmennus. Olin sopinut naisen kanssa kolmen ratsukon valmennuksesta, johon tuli Lossin lisäksi myös kaksi nuorta tammaa meidän tallilta. No kuusivuotiaita kaikki, mutta onhan ne nyt vielä ihan vauvoja vasta! Varustin Lossin nopeasti ja auttelin samalla muita ratsukoita saamaan hevosensa taisteluvalmiiksi. Suhteellisen lämmin sää helli pihalla seisoskelevia ratsuja ja hääriviä hevosihmisiä, joten kaikilla oli haluja puunata ponnynsa oikein paraatikuntoon. Minäkin silottelin suitset vaivihkaa ojennukseen, etten missään nimessä vain jäisi muille kakkoseksi. Ja edelleenhän oltiin siis valmennukseen menossa.
Lossi lötkötteli menemään reipasta käyntiä, kun tein viimeisiä säätöjä koulupenkkiin tai oikeastaan lähinnä jalustimiin. Armas kouluvalmentajamme Janet saapui turhia kursailematta kentälle ja herätteli samalla ratsastajat horroksestaan. Kävely- ja juttutuokion päätyttyä lähdimme alkuverryttelemään pääty-ympyröillä ja avotaivutuksilla, askellajina ravi matalahkossa muodossa. Janet huomautti ratsastajille milloin istunnasta, milloin hevosen liikkumisesta, ja antoi kullanarvoisia ohjeitaan. Avotaivutuksessa haettiin hevosilta vain pientä taipumista, jolloin haluttiin mieluummin rehellisesti taipunut runko, kuin vääntynyt kaula ja tikkusuora kroppa. Lossi liikkui hyvin eteenpäin omalla moottorilla, jolloin minun tehtäväkseni jäi vain keräillä energia "hyötykäyttöön" eli tempon lisäksi kokoamiseen ja takajalkojen kunnolliseen työskentelyyn. Pitkäaikaista tai voimakasta kokoamista ori ei vielä lihaksistonsa puolesta jaksa, mutta hiljaa hyvä tulee. Vaikka keskityimme avotaivutuksiin, Janet ei halunnut meidän totaalisesti "unohtavan" pääty-ympyröitä, vaan halusi meidän keskittyvän myös niihin. Ympyrät olivat mulle hyvä tilaisuus ratsastaa Lossia hieman avonaisemmaksi kaulastaan ja niskastaan, koska se jää helposti "suppuun". Janetkin sanoi samaa ja kertoi vinkkejä, miten probleemaa lähdetään korjaamaan.
Erittäin tehokkaan parinkymmenen minuutin jälkeen alettiin käyttää kentän suurta tilaa hyödyksi, nimittäin lävistäjiä. Otimme kokoamista ja lisäämistä vuoron perään ravissa niin, että yksi lävistäjä kootumpaa ja samalla hitaampaa sekä toinen lävistäjä temponlisäystä. Lossi oli lisäyspätkillä tosi menossa ja nosteli jalkojaan sen minkä kerkesi. Eihän se mitään lisättyä ravia todellakaan ollut, mutta jotain sen tapaista (ilman lennokkuutta) kuitenkin. Kauheasti se ei enää jaksanut itseään koota, mutta mentiin sitten mummoravia meidän tapaan. Janet onneksi antoi vähän anteeksi ja kelpuutti mummoravin sellaisenaan. Ripsakat 30 minuuttia oli jo kulunut, kun pidettiin lepohetki välikäyntien merkeissä. Tässä vaiheessa hevoset olivat hionneet kukin vähän eri tavalla ja taisi ratsastajillekin hengähdystauko tehdä eetvarttia. Ihan vielä ei silti periksi annettu, sillä valmennuksen lopuksi valmentaja käski meidät laukkaamaan pääty-ympyröillä, lähinnä ajatuksena rento ja pyörivä laukka. Lossi teki työtä käskettyä ja laukkapätkien jälkeen venytteli tyytyväisen oloisena kaulaansa. Ravailin ja kävelin hevosen hengityksen tasaiseksi, jonka jälkeen tallipoika tulikin ottamaan väsyneen hevosen vastaan.
Raudikko orini katseli uteliaana pihamaalle kiristäessäni satulavyötä tiukemmalle. Se oli eilen kokeillut toisen ratsastajan kanssa suorastaan maahan kaivettuja kavaletteja, joita ori oli testannut viimeksi noin kuukausi sitten. Värikkäät puomit ja ratsastajan innostunut asenne piristivät muuten niin tasaista ja rauhallista oria, joten se hyppi esteet yksi kerrallaan pienellä ilmavaralla. Tänään tuskin nähtäisiin kummempia oravanloikkia, koska luvassa oli vakiokouluvalmentajani Janetin kouluvalmennus. Olin sopinut naisen kanssa kolmen ratsukon valmennuksesta, johon tuli Lossin lisäksi myös kaksi nuorta tammaa meidän tallilta. No kuusivuotiaita kaikki, mutta onhan ne nyt vielä ihan vauvoja vasta! Varustin Lossin nopeasti ja auttelin samalla muita ratsukoita saamaan hevosensa taisteluvalmiiksi. Suhteellisen lämmin sää helli pihalla seisoskelevia ratsuja ja hääriviä hevosihmisiä, joten kaikilla oli haluja puunata ponnynsa oikein paraatikuntoon. Minäkin silottelin suitset vaivihkaa ojennukseen, etten missään nimessä vain jäisi muille kakkoseksi. Ja edelleenhän oltiin siis valmennukseen menossa.
Lossi lötkötteli menemään reipasta käyntiä, kun tein viimeisiä säätöjä koulupenkkiin tai oikeastaan lähinnä jalustimiin. Armas kouluvalmentajamme Janet saapui turhia kursailematta kentälle ja herätteli samalla ratsastajat horroksestaan. Kävely- ja juttutuokion päätyttyä lähdimme alkuverryttelemään pääty-ympyröillä ja avotaivutuksilla, askellajina ravi matalahkossa muodossa. Janet huomautti ratsastajille milloin istunnasta, milloin hevosen liikkumisesta, ja antoi kullanarvoisia ohjeitaan. Avotaivutuksessa haettiin hevosilta vain pientä taipumista, jolloin haluttiin mieluummin rehellisesti taipunut runko, kuin vääntynyt kaula ja tikkusuora kroppa. Lossi liikkui hyvin eteenpäin omalla moottorilla, jolloin minun tehtäväkseni jäi vain keräillä energia "hyötykäyttöön" eli tempon lisäksi kokoamiseen ja takajalkojen kunnolliseen työskentelyyn. Pitkäaikaista tai voimakasta kokoamista ori ei vielä lihaksistonsa puolesta jaksa, mutta hiljaa hyvä tulee. Vaikka keskityimme avotaivutuksiin, Janet ei halunnut meidän totaalisesti "unohtavan" pääty-ympyröitä, vaan halusi meidän keskittyvän myös niihin. Ympyrät olivat mulle hyvä tilaisuus ratsastaa Lossia hieman avonaisemmaksi kaulastaan ja niskastaan, koska se jää helposti "suppuun". Janetkin sanoi samaa ja kertoi vinkkejä, miten probleemaa lähdetään korjaamaan.
Erittäin tehokkaan parinkymmenen minuutin jälkeen alettiin käyttää kentän suurta tilaa hyödyksi, nimittäin lävistäjiä. Otimme kokoamista ja lisäämistä vuoron perään ravissa niin, että yksi lävistäjä kootumpaa ja samalla hitaampaa sekä toinen lävistäjä temponlisäystä. Lossi oli lisäyspätkillä tosi menossa ja nosteli jalkojaan sen minkä kerkesi. Eihän se mitään lisättyä ravia todellakaan ollut, mutta jotain sen tapaista (ilman lennokkuutta) kuitenkin. Kauheasti se ei enää jaksanut itseään koota, mutta mentiin sitten mummoravia meidän tapaan. Janet onneksi antoi vähän anteeksi ja kelpuutti mummoravin sellaisenaan. Ripsakat 30 minuuttia oli jo kulunut, kun pidettiin lepohetki välikäyntien merkeissä. Tässä vaiheessa hevoset olivat hionneet kukin vähän eri tavalla ja taisi ratsastajillekin hengähdystauko tehdä eetvarttia. Ihan vielä ei silti periksi annettu, sillä valmennuksen lopuksi valmentaja käski meidät laukkaamaan pääty-ympyröillä, lähinnä ajatuksena rento ja pyörivä laukka. Lossi teki työtä käskettyä ja laukkapätkien jälkeen venytteli tyytyväisen oloisena kaulaansa. Ravailin ja kävelin hevosen hengityksen tasaiseksi, jonka jälkeen tallipoika tulikin ottamaan väsyneen hevosen vastaan.